Vimppaa viiään

täällä göteborgissa järjestettiin viime viikolla jokavuotinen hyväntekeväisyystapahtuma, musikhjälpen. viikon ajan kerättiin rahaa vuoden teemalle, joka oli tänä vuonna jokaisen naisen oikeus selvitä raskaudesta. viikon ajan kolme julkkista asui lasikopissa keskustorilla vetämässä radio-ohjelmaa. ne nukkui siellä ja sai syödäkseen vain nestemäisiä keittoja viikon ajan. lasikopissa vieraili lähes taukoamatta artisteja ja muita mielenkiintoisia vieraita. rahaa kerättiin monin eri keinon, muun muassa toivomalla artisteilta biisejä, lahjottamalla summan jokaista viikonlopun aikana juotua olutta tai viikon aikana syötyä sushibiittiä kohden tai lahjoittamalla ravintolan henksun tipit naisten hyväksi. rahaa kerättiin yhteensä yli 1,5 miljoonaa euroa. musta toi konsepti on ihan huippu. kaupungilla vallitsi positiivinen ja kannustava tunnelma, kundit möi makkaraa kioskista ja lapset keräsi pulloja. muutamaa huippuartistia olisin halunnut päästä katsomaan, mutta mulla oli mukamas koko viikon niin kiire etten ehtinyt. onneksi anna raahasti mut sunnuntaina paikalle katsomaan lalehia. mä olin ihan myyty. en ollut kuunnellut lalehia kuin kerran aiemmin, mutta nyt ihastuin täysin sen olemukseen ja ääneen. meni iho kananlihalle wish i could stay -biisulista. ihana nainen.



viimeiset viikot on olleet parhaita. sitä on ollut menossa koko aika, tutustunut uusiin ihmisiin, viettänyt loistavia iltoja, nauranut ja nauttinut. järjestettiin janskun kanssa läksiäiset viime perjantaina meillä. oli ihan loistava ilta. tehtiin joulutorttuja ja naposteltiin kaikkea. avattiin skumppa, tehtiin jumppaliikkeitä ja esiteltiin omia erityistaitoja. oli hauskaa, kun ensimmäistä kertaa paikalliset koulukaverit tapasi erasmus -kamuja. niillä synkkäsi tosi hyvin ja noi oli ihanan kiinnostuneita vaihtareista ja kyselivät eri maista kaikenlaista. omissa kekkereissä tietysti aina toivoo, että kaikki viihtyy ja tulee juttuun. meiltä lähdettiin kaupungille jorailemaan ja oli niin hauskaa! lauantaina mentiin annan kaverin pikkujouluihin. ruotsalaiset kotibileet, ihan loistava elämys! kivoja tyyppejä, lämmin tunnelma ja pieni yksiö muuttui vaivattomasti tanssilattiaksi hetkessä. nauroin vaan väsymyksissäni kaikelle, mitä siellä tapahtui. lähdettiin muiden kanssa keskustaan, ne meni baariin ja me annan kanssa puolestaan jäätiin kadulle leikkimään löydetyillä kävelysauvoilla. käytiin vielä burreilla ennen yöpuuta. sunnuntaina vedettiin reginan kanssa kunnon hyvät sunnuntaikävelyt ja illalla se laleh.

hyvästejä on heitelty siellä täällä. syöty viimeinen illallinen porukalla meillä ja yritetty kekkata joitain kannustavia ja positiivisia vikoja sanoja. eilen mä olin ihan hämilläni kun oltiin tyttöjen kanssa after workissa. tilattiin halvat kaljat, jonka jälkeen ne haki buffetista ruokaa pöytään. tuijotin siinä haavi auki niitä ja meinasin sanoa, että ette te siitä saa ottaa! ne nauroi mulle, kun sanoin etten oo koskaan tiennyt että kaljan kylkiäisiksi saa syödä. ilmeisesti todella tavallinen käytäntö muualla. mutta ei kyllä suomessa?

koulussa on tullut myös piipahdettua toisinaan. vähän hengailtua ja istuskeltua kirjapaneeleissa. tänään oli hyvä luento sosiaalisesta mediasta. tosi vähän on tupannut koulujuttuja olemaan. ei mitään joulua edeltävää tenttivuorta siis. se kuitenkin harmikseni tarkoittaa sitä, että kaikki työt kasaantuvat tammikuulle. kurssi jatkuu 17.1 asti, joten paljon on vielä tehtävää. tai no, kaikki! suoritan nuo joulunjälkeiset opinnot siis kotoa käsin.

mä palaan huomenna suomeen. koko viikko on ollut enemmän tai vähemmän hulabaloota noin tunnetasolla. on hämmentävää tuntea samanaikaisesti päinvastaisia tunteita, haikeutta sekä innostusta. höystettynä ripauksella pelkoa! viikko alkoi tihrustamalla maanantai-aamuisella raitiovaunumatkalla. siinä mä sitten mietin, että jos nyt ajatuskin pistää palan kurkkuun, mitä käy perjantaina? nyt mulla on kuitenkin aiempia päiviä tyynempi olo. oikeastaan oon ihan tyyni. mutta se voi tarkoitaa vaan sitä, ettei tajua todellisuutta. alle kahdeksan tunnin päästä mä muutan täältä pois. nään navidadin viimeistä kertaa ennen aikaa x. sen hyvästeleminen tässä on se isoin pala. se on kanssa ihan haikena, ei haluais millään että muutan pois. jag vill inte att min andra dotter ska flytta, jag älskar henne!, hänen omin sanoin. meistä on tullut todella läheisiä. uskon, että jälkeenpäin asiat tajuaa vasta kunnolla. kuinka paljon henkilö merkitsee ja kuinka tärkeitä kiireettömät viikonlopun aamiaishetket todella olivat.

apua, mites tähän nyt sitten tiivistäis kaikki fiilingit ja kokemukset koko vaihtoajalta. mulla on ollut todella onnistununt erasmus-puolivuotinen. mä tulen muistamaan täältä ainoastaan positiivisia asioita! sillä en kokenut negatiivisia. negatiivisin muisto täältä on se, kun raha loppui ja harmistuin aiheen tiimoilta hetkeksi. hirmuisesti hyviä muistoja vain. rakastuin tähän kaupunkiin ensisilmäyksellä. ihmiset on olleet niin ystävällisiä. en ole kohdannut nyrppänaamoja kaupungilla kuljeksimassa. ihmiset auttavat vilpittömästi ja oma-aloitteisesti toisiaan sekä on todella avarakatseisia ja suvaitsevaisia toisia kohtaan. koulussa kaikki on keskenään yhtä porukkaa, lounastetaan milloin milläkin kokoonpanolla sekä jäädään lörpöttelemään koulun jälkeen pariksi tunniksi millä porukalla vaan. opettajat on olleet uskomattoman ihania. olleet kiinnostuneita, tsempanneet, ymmärtäneet, kehuneet, joustaneet, auttaneet ja pitäneet huolta että kaikki toimii. niihinkin on muodostunut tietynlainen tunneside täällä. tulen ikävöimään myös yliopistoa. se on tuntunut kotoisalta ja viihtyisältä paikalta koko syksyn.

niin hurjasti ihania ihmisiä tullut tavattua. koulussa kurssit oli vaihdellen kahdessa (suuressa) eri porukassa, joten oli mahdollisuus päästä kontaktiin monien eri ihmisten kanssa. koulukamujen ulkopuolella tuleekin sitten mikäs muukaan kun tantantaa.. erasmus. mahtavia ihmisiä ympäri maailmaa, bileitä, oppimista toisiltaan, ajatusten vaihtamista, toisten ymmärtämistä, yhteisöllisyyttä sekä yhteistä ajanviettoa. vaihdon the buddy on ollut kyllä ehdottomasti jansku. mitä olisinkaan tehnyt täällä ilman sua? en olisi varmaan päässyt edes opiskelemaan! kun et olisi puhunut meitä kouluun sisään ja hoitanut kaikki käytännön hommelit munkin puolesta. no okei, kaiken aina mun puolesta, haha! avuton olen. ja oikein hyvä tulkki olit myös minulle ekoina kuukausina. oot auttanut mua todella monen asian tiimoilla täällä. on ollut myös huippu ihan tällein vahingossa tutustua suhun näin hyvin! sun kanssa kaikki suju sutjakkaasti, eikä seurasta ollut koskaan puutetta :-) kiitos kaikesta.

mitäs tähän vielä mehustelis? mä oon oppinut täällä ihan kamalasti. itsestäni, elämästä ja maailmanmenosta. mä oon kasvanut täällä hurjasti. nykyinen onerva pyörittelee päätä sille vanhalle, joka joskus pari vuotta sitten oli vielä kuvioissa. kasvaminen on todella siisti juttu. mä en olisi oppinut kaikkea tätä, jos olisin pysynyt kotisohvalla tämän syksyn. nyt silmät luppasee ja pitäisi huomenna jaksaa näytellä ja seurata koko päivä koulussa ryhmädynamiikkaharjoituksia, raahata kahta jättilaukkua ympäri kaupunkia ja lentää tukholmaan ja helsinkiin. ehkä palaan tänne osoitteeseen vielä, jos mulla on jotain hirmutärkeää informaatiotaa vielä korvan takana. noot? (ehkä) viimeiset sanat: jos teillä on mahdollisuus, lähtekää vaihtoon! tämä kokemus kasvattaa ihmistä tavalla, josta ei ole muuta kuin hyötyä elämääsi varten.

2.

talvi saapui. ratikat ei kulje lumen takia. mein kämppä on täynnä tanssivia joulupukkeja, tonttuja, tuikkuja, jouluvaloja ja koristeita. täällä on niin kotoisaa. lämmin tunnelma ja paljon välittämistä. tänäänkin aamulla keittiöön astuessa pöydällä odotti aamiainen mulle. ja kello yksi on vielä aamu sunnuntaisin. kanakeitto porisee liedellä. ei ole kyllä kovin aikuinen olo. löhöön sängyssä muumilakanoiden välissä tipipaita päällä ja odottelen "onervaa, kom att äta!" -huudahdusta. no mikäs tässä ollessa. mä voisin yrittää muistaa viime viikkojen tapahtumia.

- kahden viikon loma koulusta. alkoi siinä muutaman päivän löllöilyn jälkeen turhauttamaan! unirytmi oli vinksallaan enkä saanut itsestäni paljoakaan irti. onneksi sentään urheilin lähes joka päivä. mua ei ole tehty tuommoseen laiskotteluun. arjen alettua tajusin, että se on juurikin se lepposa arki, joka tekee mut onnelliseksi. mä haluan toimia, tehdä, ottaa haasteita vastaan, oppia ja kehittyä. nauttia kaikesta mitä ympärillä tapahtuu. nyt pitäisi ainakin olla motivaatiota kohdata ensi viikolla alkava, lukukauden vimeinen kurssi.

- kolme viikonloppua tässä hurahtanut. jokainen on mennyt jos minkäkinmoisissa hipoissa ja kekkereissä. ilman viikonloppujen sosialisoitumisia olisin vamaan syönyt pääni täällä neljän seinän sisällä ollessani. olofshöjdissä (isoin opiskelija-asuntokeskittymä) oon viettänyt iltoja erasmus -kamujen kanssa. muutamia vaihtaripainoitteisia opiskelijapippaloita ollaan käyty katsastamassa, niitä tuppaa olemaan aika paljon noissa kylissä. yhdet oli liikuntasalissa, jossa oli ihan älytön määrä porukkaa. pelasin ekan kerran peer bongia ja voitettiin. mun ansiosta tietty. oon kyllä tullut tässä siihen tulokseen, että mä oon niin onnellinen etten saanut opiskelija-asuntoa! siellä saisi tuskin nukutuksi minään päivänä viikosta. ne huoneetkin on ihan kolkkoja. siellä on hauska käydä kurkkimassa menoa, mutta tänne ihanaan ja rauhalliseen kotiin on aina niin mukava palata illan päätteeksi. tämä kaupunginosa tuntuu myös niin paljon kotoisammalta. merikin tuossa lähes ikkunan alla.

- oon viettänyt iltoja myös luokkalaisten kanssa. mä olen ylpeä itsestäni, että oon vihdoin pystynyt hengailemaan niiden kanssa ihan normaalisti ja pysynyt mukana jutuissa. kielimuuri ei enää tunnu ylitsepääsemättömältä. onhan siinä kestänyt aikansa päästä kurssilaisten juttuihin mukaan, kun ei niiden keskusteluistakaan ole aikaisemmin mitään ymmärtänyt. vaikea siinä sitten mennä tekemään tuttavuutta ja heittämään ilmaan jotain keveää smalltalkia. itsevarmuutta on pitänyt myös kahmia puoleensa aikamoisesti. se alue on kyllä vieläkin hieman työn alla. perjantaina hengailtiin annan kanssa puolestaan meillä ja mentiin katsomassa yhtä mein lempparibändiä, panda da pandaa. oli kyllä ihan huippu keikka ja huippu ilta. ihan pähkinöinä siellä yleisössä.

- eilen muutama vaihtarikamu tuli meille ja toi leipomansa kakun ja keksejä. lähdettiin tästä kunnon hyviin reiveihin tohon kivenheiton päähän. ton mun lempparisillan alle, siihen graffittitaloon eli taidehalliin. mun uus lempipaikka ehdottomasti. oon ihastellut sitä rakennusta monet kerrat ulkoa. no okei, hieman oon kurkkinut ikkunoista sisään. tietysti just siellä sitten on tommosia tapahtumia, mitä mä oon koko syksyn ettinyt täältä! vihdoin kunnon musiikkia. me oltiin kaikki kaivattu juuri tuommosta paikkaa täällä. ilmainen sisäänpääsy ja narikka, luksusta. avenyella (kaupungin yöelämän keskittymä) et pääsisi edes sisään alle 15 eurolla. ja kyllä, ihan järkyttäviä nuo baarien sisäänpääsymaksut täällä! ei ole onneksi monta kertaa syksyn aikana joutunut noita sisäänpääsyjä maksella. oli huippu ilta, jorailtiin vaan ja nautittiin musiikista.

- koulussa oli tällä viikolla kaksi presentaatiota. pidettiin kokkikorneri joulutorttujen valmistuksesta sekä presentaatio rukiista suomessa. molemmat meni hyvin. kokkikornerissa saatiin seurata seitsemän muun ryhmän kokkailuja ja maistaa tuotoksia. voi miten paljon uusia ideoita ja reseptejä sai keittiöön! päällimäisenä mieleen jäi pizza, jonka pohja oli tehty kukkakaalista. niin hyvää. oli myös muun muassa kunnon piffiä, lohi-pinaatti-cremefraiche -omelettia ja oliivimörsseliä bruchetan päällä. perjantaisesta ruisesityksestä jäi kuitenkin vielä parempi filis. esitettiin tämä nyt tuntemattomalle luokalle ja paineet oli aika kovat. oltiin vielä viimeinen ryhmä ja piti saada ihmiset pysmään ylipäätään hereillä. mutta kaikki oli ihan fiiliksissä! ne nauroi ihan antaumuksella ruisleipämainokselle, kuunteli hymyissä suin ja kyseli kaikkea. jeah. syötettiin niille vähän jälkiuunileipää ja ruissipsejä myös. siihen päivään päättyikin neljäs kurssi. neljä takana, yksi edessä.

jotain randomjuttuja voisi vielä tähän lätkäistä. mä oon hurahtanut joogaan. kävin janskunkin salin joogassa ja olin sen jälkeen kuin missäkin taivaissa. tiukkaa akrobatia- ja voimareeniä 75 minuuttia. heitä siinä punnerrusasennossa sitten jalka olkapääsi yli ja kannattele koko vartaloasi ainoastaan käsilläsi. joku päivä mä opin senkin kyllä vielä. 12 yötä jäljellä ja mun maha heittää komean kärrynpyörän joka kerta kun muistan tän. tuntuu, että mä oon asunut täällä kauan. että mä olisin kotona. mutta mulla on koti, joka ei oo täällä. kaikki tuntuu jotenkin kaukaiselta. mä oon sopeutunut niin hyvin, että se tekee myös lähdöstä kahta vaikeampaa. kaikki tulee kyllä palautumaan suomessa varmasti nopeasti mieleen. tällä hetkellä mä en vaan muista elävästi kaikkea. mulla on kuitenkin tosi lämmin olo. mulla meni oikeastaan iho kananlihalle kun mietin sitä, että nään kaikki mun elämäni ihmiset ihan kohta.

Fiilailua

aurinko käy päivä päivältä yhä lyhyemmillä visiiteillä, näyttävät jouluvalot on ripustettu koristamaan katuja ja paikallisessa huvipuistossa on myös jo joulu. terasseja on alettu vihdoin purkamaan ja pipoakin käytetään sen oikean tehtävän vuoksi. mä oon alkanut pitämään talvesta. tai syksyähän tämä vielä on, lämpömittari toistaiseksi plussan puolella ja tennarit pysyvät kuivina ulkona kävellessä. mitäköhän mä olen puuhaillut viimeisen lähes kolmen viikon aikana, siinä vasta kysymys!

olavi lensi takaisin tänne pari viikkoa sitten. vietettiin semmoinen rehellinen viikon pituinen loma, syötiin ulkona (menetin mun hard rock cafe neitsyyden! tähänastisen elämäni paras nachoplate ja tosi hyvä burre myös!), istuskeltiin kuppiloissa ja maisteltiin ja fiilailtiin hurjasti eri pale ale -oluita, käytiin parilla keikalla, koluttiin kauppoja, kiivettiin tonne korkealle kukkulalle moikkaamaan hirvikamuja ja muita eläintovereita, rentoiltiin ja läskeiltiin vaan aika pitkän kaavan kautta. oma loma on paras loma! oli kyllä ihan täydellinen viikko, ei paremmasta tietoa.

tällä viikolla mulla oli syksyn ensimmäinen tentti. opiskelumotivaatio oli ottanut äkkilähdön jonnekin todella kauas ja mua kiinnosti huomattavasti enemmän himymin juonessa pysyminen kuin istumatyötä tekevän ihmisen päivän suositellun energiantarpeen laskeminen, päivittäinen proteiinin saanti prosentteina koko päivän energiansaannista ja kerta- ja monityydyttyneiden rasvojen päivittäinen saantisuositus. tenttialueena koko siihenastisen kurssin luennot, nettimatsku sekä kaksi kirjaa. mä paneuduin aiheeseen vasta viimeisenä päivänä ajatuksella. mutta arvatkaa mitä. mä lähdin tentistä pomppien. mä osasin vastata kaikkiin kysymyksiin jotain, ja lähes kaikissa kysymyksissä vastaustila loppui kesken. mä niin ylitin itteni. en ainoastaan sisäistänyt kamalaa määrää tietoa alasta (jota en edes opiskele!!) yhdessä päivässä, vaan selviydyin ongelmitta ruotsinkielisestä tentistä! tarinaa tuli, eikä kysymyksetkään olleet hepreaa. että onnistuminen saa itselle hyvän olon. toivotaan, että menee läpi. en olisi kuvitellut että edes tentin läpäisyyn olisi tolla laiskamadolla mahiksia. mukava huomata myös, että on ollut luennoilla oikeasti jopa messissä ja sisäistänyt asioita niiden pohjalta.

koulusta vielä hieman. meillä oli viime viikolla makukoulu! heitettiin kokin hatut päähän ja essut niskaan. kokkailtiin pienryhmissä 6 eri ruokalajia ja jokaisesta 3-6 variaatiota. käytettiin kaikkiin ruokiin eri maitotuotetta ja pari tuntia sitten maisteltiin ruokia ringissä, arvioitiin makuja, arvailtiin maitotuotteita ja pohdittiin miten variaatiot erosi toisistaan. laureassa on saanut toki vuoden päivät pyöriä essu päällä keittiössä ruoka-aineiden äärellä, mutta tää makukoulu otti mulle ihan uuden näkökulman ja sukelsi aiheen sisälle. on tää kyllä uskomaton tilaisuus tämmöiselle restonomiopiskelijalle hypätä yhtäkkiä ihan vieraaseen yliopistoon lukemaan ravitsemustiedettä. tulee kyllä siistejä elämyksiä, kuten tuo makukoulu ja siitä saadut pohdinnat. en olisi kyllä oikeastaan voinut toivoa mielenkiintoisempia kursseja vaihtokoulultani. aiheet kiinnostavat todella, sillä havahduin esimerkiksi ruokapöydässä vertailevani kahden eri margariinipaketin ravintosisältöjä ja rasvojen laatua. kurssit on myös vaikuttaneet ruokatottumuksiini, ostokäyttäytymiseeni sekä saaneet mut miettimään myös eettisiä kysymyksiä. kamalan iso läjä uutta on tullut pohdittua ja opittua tänä syksynä, nyt kun alkaa miettimään. jee, opiskelu on kivaa!

viime perjantaina avattiin lisebergin joulu ja mentiin sinne göteborgin suomalaisten nuorten kanssa. uusia tuttavuuksia, hirveästi valoja puissa, taloissa ja katoksissa, kojuissa ja laitteissa, tekolunta, pilkullisia minipossuja, karamellisoituja manteleita ja chai lattea vaahtokarkkien kera, jono joulupukin polvelle, näyttävä luisteluesitys isolla jäällä ja niin paljon yleisöä, valaistuja sokkelopolkuja tekokuusimetsässä, poroja ja nuotioita. olisin voinut jäädä nuuhkimaan jokaista pikkuruista puista kojua, jossa iloiset myyjät kauppasivat mitä houkuttelevimpia herkkuja ja makeisia. en ole koskaan ollut joulumarkkinoilla, jossa kojut olisivat olleet niin houkuttelevia ja myyviä! ne mökkerötkin näyttivät aivan piparkakkutaloilta. tanssittiin myös tanssipeliä pelitalossa, jehei. jatkettiin pienemmällä porukalla vielä iltaa ja hurautettiin lasihissillä korkean, hienon tornin kattokerrokseen. kattokerroksen baarin seinät olivat kaikki myös lasia. että siellä oli siisti tunnelma. kaupunginvalot hohtivat kaukana alhaalla ja porukkaa oli kun mun synttäreillä! viereisessä tornitalossa oli uima-allas, joka tuli ulokkeena talosta ulos... vaatimatonta. sisällä olevan saunan seinät olivat myös lasia ja se sauna näytti joltain massiiviselta hengailuhuoneelta. ei jääty kuitenkaan sinne, vaan lähdettiin sporttibaariin kannustamaan ruotsia fudiksessa. kivaa porukkaa, kiva ilta.

mulla alkoi sen tentin jälkeen kahden viikon loma. mikäs tässä ollessa! päivän asua toimittaa kalsongit ja siihen malliin. päivät on mennyt enimmäkseen lenkkeillessä, nukkuessa aivan liian pitkään ja salilla. oon ihan hullaantunut tuohon rantaviivaan, niin että saan kylmiä väreitä vaan niistä maisemista. mä rakastan merta! eksyin vanhaan satamaan, se oli hieno. ruostetta, vanhoja kylttejä, vanhoja purjelaivoja ja kaunokirjoitusta niiden kuluneissa nimilaatoissa. tänään kokkasin navidadille avokadopastaa ja se oli ihan fiiliksissä rakkaasta raaka-aineesta taiotusta uudesta ruoasta. viikonloppuna luvassa hieman juhlintaa pitkästä aikaa, nään vaihtarikavereita sekä myös luokkakavereita! täällä on muuten pelkästään hyviä tyyppejä, ei yhtäkään mälsää! oonkos kertonut?

 siinä se nyt on... hui!!

Onni

tuntuu, että tämän 2,5 viikon aikana tämä on ensimmäinen kerta, kun ehdin istuutumaan alas kirjoittaakseni tänne. pidän sitä kuitenkin enemmän kivana kuin tyhmänä juttuna. voi että, sitä on ehtinyt vaikka mitä. aloitetaan tärkeimmästä, eli elämäni ihmisistä, jotka lensivät mun luo. kaksi viikkoa sitten olavi lensi tänne. voin kertoa, että näkeminen oli aikamoinen shokki. sitä oli elänyt täällä aivan omassa kuplassa vajaa kaksi kuukautta, joten kyllä, se oli enemmän kuin hurjaa. juuri tämän henkilön näkeminen, mutta myös jonkun, joka toi itsensä kautta mun suomielämää tänne ja rikkoi jollain tapaa tämän kuplan, missä elin. jossa kaikki elämäni ihmiset on tuntuneet jotenkin kaukaisilta ja epätodellisilta. onpa vaikea selittää. hyvä, ettei lähtenyt jalat alta lentokentällä odotellessa. saatoinpas sitten viettää tähänastisen elämäni parhaan viikonlopun. viikon vaihtuessa arki jysähti päähän ja lujaa. masistelulle ei ollut kuitenkaan aikaa, sillä piti hoitaa kurssin hommat pakettiin ennen perjantaita, jolloin neljä mun ihanaa tyttöä lensi (paitsi yksi junaili) tänne. kyllä sitä taas semmonen ihan rehellinen itku pääsi noita nähdessä. majoitin kaikki mun pieneen huoneeseen ja oli kyllä aika mielenkiintoinen kokemus, mutta kivaa! perjantaina juhlittiin mun synttäreitä meidän asuintalon takkahuoneessa ja latinalaishenkisessä jokilaivabaarissa lantiota vatkaten. muuten viikonloppu meni ulkona syöden, kahviloissa ja baareissa istuskellen, vintagekauppoja koluten ja takkatulen äärellä juoruten. käytiin myös ruokamessuilla ja olin eniten fiiliksissä kaikista erilaisista lihoista ja salamipötköistä. mä en voi muuta, kuin olla vaan uskomattoman kiitollinen kaikille näille ihanille ja uskomattomille tyypeille, jotka ostelee lentoja mun luokse. mun! hullu ajatus minusta. nää ihmiset saa mut todella onnelliseksi.

perjantaina loppui toinen kurssi. kaksi takana, kaksi edessä. ensi viikolla alkaa ravitsemuksen uusi kurssi, johon sisältyy paljon kemiaa. kauhistuttaa hieman. noilla muilla kurssilaisilla on tän kurssin sisällä myös mikrobiologiakurssi, jota mulla ei ole, joten mulla on silloin kaksi viikkoa lomaa! mihis sitä lähtis?
perjantaina oli ryhmätyön presentaatio ja jäi kyllä todela hyvä mieli esityksestä. mä oon selättänyt mun esiintymiskammon. tai ainakaan siitä ei nyt ollut havaintoakaan. presentaatio ei jännittänyt, siistiä. mutta se, että presentaatio ruotsiksi ei jännittänyt, on iso kehitysaskel. tuntui jotenkin nurinkuriselta, että se olin minä, joka tsemppasi ja rauhotteli äidinkielellään puhuvaa ryhmäläistä esitykseen. puolissa esityksissä porukka tarjosi ruokaa ja juomaa yleisölle, mitä täällä tapahtuu! yrttiteet, tacot, dipit, taatelit, suklaat ja kaverit ilmestyi vain siihen nenän eteen. mäkin alan tarjoilla suomessa koko luokalle ruokaa, jos se vähääkään liittyy aiheeseen. haha.

juhlistettiin kurssin loppua yhdessä koulukamujen kanssa lounaan merkeissä. mentiin vielä pienemmällä porukalla kuppilaan istuskelemaan iltaan asti. mulla oli tosi hauskaa! tuli niin hyvä fiilis, kun tajusin, että pysyin oikeasti jutuissa mukana ja sain vihdoin itsestänikin irti jotain. en olisi odottanut, että parissa kuukaudessa kieli kehittyisi näin paljon. illalla kaupungilla yksin kävellessäni mulla tuli kylmiä väreitä. se onnellisuuden tunne yhdistettynä siihen tunnelmaan, joka keskustassa vallitsi. mä jähmetyin taas aika ajoin paikoilleni  vain kahmiakseni sitä taianomaista tunnelmaa itseeni. marraskuun ensimmäinen päivä. taivas oli musta ja ilma noin kahdeksan celsiusastetta plussan puolella. seurueita matkalla eloisiin ja täyteen tupattuihin ravintoloihin, joiden keskieurooppalaiseen tunnelmaan, puheensorinaan ja lämpöön pystyi eläytymään ohi kävellessään. jouluvalot oli ripustettu ja sytytetty katujen ylle. lähes jokaisen avonaisen liikkeen tai ravitsemusliikkeen ovella oli ulkotulia tai lyhtyjä. puhumattakaan niistä terasseista, joiden pöytiä lyhdyt ja tuikut koristivat. kaulaliinoihin hukuttautuneet nuoret siemailivat terasseilla posliinikupeista tai lasituopeista. marraskuu ja terassit täynnä, nyt herätys oikeasti kansa! semmonen kutina, että tää kaupunki tulee olemaan todella kaunis myös joulun alla.

liityin göteborgin suomalaisten nuorten seuraan ja meillä oli leffa-ilta tällä viikolla semmosessa vanhassa leffateatterissa. oli hauskaa lörpötellä suomalaisten kanssa ja jakaa kokemuksia. rakastuin koko siihen punatiiliseen rakennukseen. löysin myös kaikki götiksen hipsterit saman katon alta. ehkä paikan tunnelmasta kertoo hieman se, että ennen elokuvan alkua henkseleihin sonnustautunut, vaahteranmäen eemeliä muistuttava poika tuli eteen höpisemään ja toivottamaan hyvää elokuvanautintoa. olipa muuten hassua kuulla ympärillä niin paljon suomea. mitäköhän muuta. lenkkeilin eräs päivä rantaviivaa pitkin poispäin kaupungista ja löysin taas uuden kivan kaupunginosan. mulla meni myös iho kananlihalle, kun kuljin tuon (ainakin mun silmään) jättimäisen sillan ali. se oli niin iso, että se oli vähän pelottava. tiedän, olen outo. sillan alla oli kulttuuritalo, ja siinä taas jokin varmasti kiva ravintola. katutaidetta ja skeittiparkki. ihanan urbaani paikka. olen urheillut viime aikoina paljon. lamppuja on myös syttynyt päähän sen suhteen, mitä haluaisin alkaa harrastamaan ja missä haluan kehittyä. tuntuu, että oon myös löytänyt sen itseni, jonka kadotin lähes 10 vuotta sitten, kun lopetin telinevoimistelun. tuntuu, että on löytänyt jotain tärkeää ja ominaista, jonka merkityksen itselleen oli unohtanut aivan liian pitkäksi aikaa.

paraikaa mä vietän vapaaviikonloppua. ensimmäinen viikonloppu miesmuistiin, kun ei tarvitse opiskella. ihana lauantai. hereille zumban ja salin avuin, hidas aamiainen sängyssä himymiä katsellen, kirppisten kiertelyä, kaupungilla käppäilyä, valokuvailua, ciabattan leipomista ja kynttilöiden polttamista. mä asun täällä enää noin puolitoista kuukautta. totta puhuen aika tunteita herättävä ajatus. kaikki on kuitenkin enemmän kuin hyvin. syysdepis taisi unohtaa mut välistä tänä vuonna.

Elämänkoulussa

viikko sitten mä heräsin kuolleista, vaihdoin yöppärit farmareihin ja suljin jopa netflixin varmaan ensimmäistä kertaa viikkoon. keskiviikkona vietettiin ihanan melissan synttäreitä, ilmestyin baariin ja jorailtiin lähes koko ilta. baari, yaki-da, on neljäkerroksinen vanha rakennus, jonka sisustusta tarkkaillessa tuntui, kuin olisi saapunut mummolaan. hypännyt ajassa taaksepäin vanhan ajan amerikkalaiseen saluunaan. astunut nykyaikaiseen coctail-baariin suurkaupungissa. joraillut hylätyn vanhan omakotitalon olohuoneessa kuviollisen maton päällä. sekä tullut eloisaan ja tunnelmalliseen ravintolaan jossain päin italiaa. pieni romanttinen parveke tupattu täyteen juhlijoita, pianosta rakennettu dj-koppi, lampunjalka oluthanana, kukkapöytiä kukkaruukkuineen, huonekaluja, baristoja, jykevät rappuset ja ylimmässä kerroksessa coctail-baari ja ravintola auki yömyöhään. valkopaitaiset ammattilaiset häärivät avokeittiössä asiakkaiden silmien alla, coctail-baarissa kaveriporukka istui pianon ääressä sitä pimputellen ja pienessä kahvilamaisessa lukunurkassa jokunen tyyppi pohtimassa maailmanmenoa. aivan mahtavaa housea ja nu-diskoa mummolan olkkarissa, jossa lenteli lasersäteitä pitkin huonetta. sanotaanko vaikka, että paikka ylitti odotukseni. rehelliset ruottalaiset jatkot ja aamun ensimmäisen ratikan odottelemista lämpösässä uusien tuttavien seurassa.

koulu on syönyt taas paljon aikaa. eilen esseen palautettua tuntui epätodelliselta viettää vapaapäivää ajattelematta mitään kouluun liittyvää. peruttu luento tuli oikein positiivisena yllätyksenä, sillä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. ja kun kerta oli tapellut itsensä sängystä aikaisin ylös, oli koko päivä aikaa tehdä juuri sitä mitä huvittaa. vein janskun mun lempikahvilaan, jossa ahmittiin tunnelmaa (ja paljon sumppia) itseemme pari kolme tuntia. lähdin yksikseni pyöräilemään ympäri keskustaa ja löysin taas uusia maisemia, satamia, katuja, putiikkeja, kahviloita ja puutarhan. ruusutarha sai mut fiilistelemään ensimmäistä kertaa elämässäni ruusuja ja sai mun pienen sisäisen viherpeukalon heräämään. kävelin vain ruusutarhaa ympäriinsä ja ihastelin pastellinsävyisiä ruusuja. puutarhassa kansalaiset viettivät päiväänsä kahvin kera terassilla, kirja kourassa ruusutarhan läheisyydessä tai kävellen joen vartta ruskaa ihastellen. mä oon kyllä luonteeltani aikamoinen ihastelija. voin vain pyöräillessäni pysähtyä esim. jokaisen kahvilan pihaan, kurkkia sisään, ihastella terassikalusteita ja hokea jotain mämuutantännemoikkaa mielessäni. puhumattakaan siitä, kun spottaan jonkun mojovan näköalapaikan, sisäpihan tai puutarhan.

me ilmottauduttiin janskun kanssa snow run festiin hietaniemen rannalle helmikuussa. siellä on jättimäinen temppurata, yökerhovalaistus, musiikkia ja kaikkia esteitä, kiipeilyseiniä ja liukumäkiä! päätettiin pistää ranttaliksi ja ilmottauduttiin kilpasarjaan. tapahtumaa varten piti siis alkaa treenaamaan, etten pökertyisi kesken sen radan. mut tuntevat tietävät, että hyvä kun mä jaksan kilometriä pinkoa. jansku käski mut tänään lenkille ja juostiinkin sitten koko sen radan pituus 40 minuutissa. todella iso askel mulle. yksi maailman parhaista fiiliksistä on se, kun kehittyy jossain asiassa ja ylittää itsensä. lumijuoksu mä oon valmis! oon käynyt myös sen verran ahkeraan tossa mein salin tunneilla, että alan jo olemaan osa naapuruston pahamaineista mummojengiä.

navidad on ihana ja yhteiselo sujuu kuin tanssi. leivotaan yhdessä, nautitaan chileläistä oncea (aamiaismainen ruokahetki iltaseittemän aikaan), se kokkaa mulle perinteistä chileläistä ruokaa, käydään kaupungilla ja nauretaan. se pesee mulle sukkia ja syöttää lusikalla mulle hunajaa kun oon kipeä. hyvä fiilis. elämänkoulua täällä käyn. seitsemässä viikossa on tullut opittua kamalasti asioita ympäristöstä, arvoista, itsestä, kulttuurista, omista tulevaisuudensuunnitelmista ja elämästä yleensäkin. mä oon myös päivä päivältä onnellisempi valitsemastani vaihtokohteesta. taidan olla aikas peruuttamattomasti hullaantunut tähän kolkkaan.

Nörtti nuhassa

vihdoin saa hyvällä omatunnolla kirjoitella tänne. ensimmäinen kurssi taputeltu ja lopputentti palautettu. aika siisti fiilis. lupasin viedä itseni sushille, jos selviydyn kunnialla tästä kurssista. mä oon haaveillut sushista yli kuukauden, ja lähipäivinä taitaa vihdoin olla onerva kolkuttelemassa jonkun ravintolan ovea. oon muuten varma, että kyseinen ruoka aiheuttaa riippuvuutta! eräskin yö vain valvoin sängyssä miettien kaikkia niitä ihania kalamöykkyjä. kolme kokonaista päivää tuossa tuli aherrettua koulujuttujen parissa. voin kertoa, että kun aamupäivällä herätessäsi istutat itsesi pöydän ääreen ja nostat pepun vasta nukkumaanmenoajan lähestyessä, voi pakarat olla hieman hellänä. ei muutenkaan yhtään tervettä tää touhu, kun liikahtaa päivässä korkeintaan jääkaapille ja unohdat miltä raitis ilma tuntuu. kun kielen vaihtaa ruotsiksi, niin kummasti myös opiskeluun käyttämäsi aika kymmenkertaistuu. toisaalta parempaa kielikylpyä en kyllä keksi.

ensimmäisen kurssin aikana tuli vähän shokkina laurealaiselle tää yliopiston meininki. ekana päivänä läimästiin käteen paperipruju, jossa luki viiden viikon tehtävät, kirjallisuus ja deadlinet. mistään ei sen jälkeen muistutettu. mulle kävi vielä vähän köpelösti, sillä olin unohtanut, että meille on koskaan jaettukaan mitään prujua. elin sitten pari viikkoa siinä uskossa, että koulusta ei vaan tule yksinkertaisesti mitään läksyjä. havahduttuani todellisuuteen tuli sitten aika kova kiire ahmia kirjoja ja päästä oikeaan rytmiin. kulttuurishokki on kuitenkin selätetty ja alkaa pikkuhiljaa jopa ymmärtää koulun meiningistä jotain. oon kyllä ikävöinyt hävettävän paljon laureaa. haaveillut suomenkielisistä luennoista, projekteista ja raporttien kirjoittamisesta!? eikö olisi normaalimpaa haaveilla esim. omasta sängystä tai kotipoluista. täällä ei voi nimittäin pitää itsestäänselvyytenä, että ymmärtää edes luennon aiheen saatika ohjeistuksen johonkin tehtävään. oon haaveillut siitä, että vois jopa osallistua johonkin yhteiseen keskusteluun tai vastata johonkin kysymykseen. kaikkea sitä oppiikin arvostamaan täällä.

nyt saa onneksi nauttia yhden päivän siitä, ettei yksinkertaisesti ole mitään mitä päntätä. huomenna alkaa seuraava kurssi: mat i samhället. koko ryhmä vaihtuu. ensimmäisellä kurssilla oli sekä restonomiopiskelijoita että ravitsemustieteen opiskelijoita, ja suurimmalla osalla oli opinnot jo loppusuoralla. seuraavalla kurssilla onkin enimmäkseen 1. vuoden opiskelijoita, joista suurin osa ravitsemustieteen tyyppejä. hauskaa vaihtelua. hauskaa vaihtelua on myös opiskella ravitsemusta seuraavat 10 viikkoa, sillä sitä ei omassa koulussa tule luettua ollenkaan. hyväksiluettua näitä kursseja en varmastikaan saa, mutta nää taisi olla ainoat kurssit, mitkä passasi tähän väliin. just hyvä. voi niiden pakollisten kanssa sitten tapella suomessa.

lähemmäs kahden viikon aikana mä olen pelannut fudista mein mahtavassa mimmiliigassa, nautiskellut punaviiniä janskun kanssa ja joraillut baarissa mahtavimman sesilin kanssa. olen pyörräillyt menemään ympäri kaupunkia ja käynyt tutustumassa aivan jättimäiseen kuntosaliin ilmaiseksi. massiivinen tehdashalli, monta eri "huonetta" ja dj soittamassa. olen käynyt myös oman salin joogassa ja jumpissa. oon hengaillut opiskelijakylässä fiilistelemässä mein omaa mahtavaa japanilaista dj:tä ja tutustumassa uusiin ihmisiin. oon kolunnut kirppiksiä ja tehnyt hyviä löytöjä. viime lauantaina järjestettiin pihakirppis hagassa. niin hurjasti ihmisiä, tyylikkäitä myyjiä, muotiretkuja, pizzan kokoisia korvapuusteja, joita syötiin haarukalla ja veitsellä, orkesteri, kasvomaalauksia ja enemmän herkkuja ja houkutuksia kuin mille olen koskaan alistunut tunnin sisällä. nenän edessä paistetut vohvelit, päänkokoiset keksit ja mehukkaat marjapiiraat huusi mun nimeä. poikkesin moneen kahvilaan vain kahmiakseni sitä tunnelmaa. olen ihan myyty noille perinteisille, sympaattisille ja tunnelmallisille kahviloille. samaan aikaan niin nuorekkaita, mutta huokuvat kuitenkin semmoista turvallista ja lämpöistä mummolan tunnelmaa. mä voisin höpöttää hagasta, mukulakivistä, pikkuputiikista, jossa saa kerätä kauhalla sateenkaarenvärisiä helmiä pussukkaan, korvapuustipizzoista, niin tyylikkäistä lapsista ja kauniista ihmisistä vaikka kuinka. kadun varret oli koristeltu rosoisilla ja pastillinsävyisillä terassikalusteilla ja niin perheet, iäkkäämmät pariskunnat kuin nuoret ystäväseurueet nautiskelivat paahteesta hörppien maitokahvejaan. tämä lauantai sai koko kaupunginosan heräämään henkiin ja samalla tuntui, että matkasi aikakoneella kesän viimeiseen päivään.

seuraavana missiona on selättää flunssa, että pääsisi ulos. pakko haukkailla tuosta ikkunan raosta hieman ulkoilmaa, ettei pökerry tänne sisälle. mua ei ole kyllä tehty olemaan paikallaan neljän seinän sisällä. onneksi mun komeampi puolisko luovutti sen netflix -tunnukset mulle, niin eipähän pitäisi ainakaan lehvat loppua..!

meigän lukaalissa pään raapimista

jättikorvari! eikä muute maksa ku reilu viis ee wat?

voisin haluta työskennellä esim. täällä (kauhea kaipuu töihin muuten! voi että, jos sitä pääsis pyörättämään parit kauniit kahvit ja palvelemaan paria mummoa just nyt!)

Täydellinen perjantai

tämä perjantai ampaisi kyllä suoraan "lempparipäivä ruotsissa" -top-listan kärkeen. jansku kysyi eilen, lähtisinkö seuraavana päivänä pyöräilemään saaristoon. vastaukseksi se sai multa jotain väsynyttä muminaa, josta saattoi erottaa sanat opiskeleen, kirjastoon, pakko. tänään aamulla aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja päätin unohtaa suunnitelmat kirjastossa kököttämisestä. hypättiin pyörän satuloihin ja alettiin sunnistamaan merta kohti. matkalla muun muassa ihan pikkiriikkinen prinsessapinkinvärinen puutalo, jossa oli kauneushoitola, jäätävä ylämäki, jonka aikana olisin voinut esim. luovuttaa ja lukuisia taloja, joihin päätin jokaiseen muuttaa joku päivä. niin rauhallista ja kaunista seutua vain muutamien kilometrien päässä keskustasta. perillä satamassa ihasteltiin mastoja, täydellistä ilmaa ja saaristolaistunnelmaa. otettiin lautta brannö -nimiseen saareen. janskun sanoin taakse jäävät saaret näyttivät lelukaupungeilta. pastellinvärisiä puutaloja tönötti kukkuloilla vieri vieren, asukkaita matkalla kotiin ja kauppaan. brannössa ihailu jatkui. löydettiin syrjäinen poukama, jossa oli kunnon ranta laitureineen. hyppytornitkin löytyi. pulahdettiin veteen, ja niin teki mun kännykkäkin. hengenpelastussessioiden jälkeen otettiin kolmisteen aurinkoa ja kuivateltiin vehreällä nurmella. kyllä se luuri vielä toistaiseksi pelaa..! saa nähdä kauanko jaksaa sinnitellä nieltyään merivettä keuhkoihin. että oli muuten lämmin. uinnin jälkeen ei palellut märissä vetimissä lainkaan. tuona hetkenä mietin, että voisin yhtä hyvin istua nyt kirjastossa. kirjasto tuntui pimeältä ja kylmältä kellarilta nykyhetkeen verrattuna. kerta kaikkiaan täydellinen relaushetki (,jos unohdetaan kännykkäepisodi). enpäs olisi uskonut, että 20. syyskuuta uin meressä ja paistattelen rannalla auringossa.

pyöräiltiin saaren halki. ihan uskomaton luonto. toisinaan karua kalliota pienine pensaskasveineen, toisinaan vehreää metsää kapeine sorateineen, toisinaan laakeaa peltoa eläimineen ja saaren keskellä tietty pläntti rakennettua lelukaupunkia. asukkaat veteli pitkin maita semmosilla rennoilla mopoilla, jossa etupyörän päällä oli iso vanerilava, jossa kulki niin muksut kuin kauppakassitkin. ainiin, muutan myös kaikkiin noihin saarien asuntoihin sitten isona. lampaat määkyi, omenapuut notkui ja kirkko näytti liioteltuna maatilan vajalta. kaikki koko päivänä näkemäni oli vain yksinkertaisesti tosi kaunista. meri, rahtilaivat, puutarhat, baarin mainoskyltit, ihmisten hymy, auringon varjot sekä romanttiset postilaatikot. myöhemmin otettiin lautta takaisin mantereelle ja pohdittiin jo ratikan ottamista takaisin. mutta tietty me pyöräiltiin. kuusi tuntia tuo reissu kesti kokonaisuudessaan. ei voi muuta sanoa, kuin onneksi lähdin. tultiin meille ja käytiin salilla venyttelemässä, jonka jälkeen kokkasin uunilohta herkullisten lisukkeiden kera. saunottiin ja rentouduttiin rankan päivän jälkeen. nyt lötkötän sängyssä ja voin kertoa, että tää tyttö on täyttä sänkykamaa! aamulla olisi zumba, mutta mulla on pieni kutina, että mun lihakset haluaa muistuttaa mulle huomenna olemassaolostaan. päivällä mimmien kesken fudismatsi keskuspuistossa, moi taas lihakset.

pikainen katsaus muuhun viikkooni:

isovanhempien kanssa skypettämistä, joogaa ja jumppaa, herääminen koulujuttujen suhteen ja kirjojen hamstraaminen kirjastossa, törkeän hyvän kotiruoan kokkaamista ja itsensä yllättämistä omilla ruoanlaittotaidoilla. leipomista navidadin kanssa, kirjaseminaareja koulussa ja kehuja kurssikavereilta ruotsin kielen taidoista & seminaarissa ryhmälle esitetystä pohtivasta kysymyksestä! pieniä juttuja, mutta silti niitä ehkä isoimpia.

Neljäs viikko alkaa n-y-t nyt!

onko viime päivityksestä muka viikko? hauska vitsi! viime sunnuntai oli varmasti eilen. se ei tosin käy järkeen, sillä nyt on taas sunnuntai. ja tässäkö pitäisi nyt muistaa viikon tapahtumat, sekin on hauska vitsi, sillä hyvä kun eilistä muistan.

koulua oli tällä viikolla kolme päivää. kahtena päivänä luentoja, yhtenä päivänä johtajuuskurssia. "lederskap 1" on nimeltään kurssi, jota käyn nyt. seuraava kurssi on "lederskap 2", yllättäen jatkoa edelliseen. kurssilla on restonomiopiskelijoita sekä ravitsemustieteen opiskelijoita. luennot meillä on yhdessä, mutta tunnit erilleen. kyseinen restonomipoppoo vaikuttaa todella mukavalta. onhan se ollut haastavaa soluttautua paikallisten opiskelijoiden sekaan, kun ymmärtää vain joka toisen sanan mitä ne edes puhuvat. tämän viikon tunnilla meillä oli kuitenkin koko koulupäivä pelkkiä esityksiä, leikkejä ja yhteisiä keskusteluja, joiden ansiosta alkukankeus karkasi koulun ovista ulos. juostiin ympäri luokkaa ja kisattiin toisiamme vastaan piirtämällä taululle sanoja, jotka oman tiimin piti arvata, leikittiin purjolla, kurkulla, sipuleilla ja kasattiin palapeliä. vedettiin myös janskun kanssa leikki, missä istuttiin ringissä toistemme syliin. kivoin koulupäivä kyllä miesmuistiin. ilman tuota koulupäivää mä en välttämättä huomenaamuna loisi katsekontaktia mun kurssikavereihin ja toivottaisi hyviä huomenia hymyillen.

tällä viikolla me oltiin slottskogenissa eli göteborgin "central parkissa" janskun kanssa. se on aivan uskomattoman suuri alue metsineen, kukkuloineen, pingviinineen, hylkeineen, hirvineen kaikkineen eläintarhaan kuuluvien eläimineen, esikouluineen, ravintoloineen, lampineen, näköalatasanteineen. uskomattoman rauhallinen, kaunis, jylhä, vehreä ja eläväinen paikka keskellä kaupunkia. jos stressiä tai huolia pukkaa, niin ei kun cykkeli alle ja slottskogeniin. navigaattorikaan ei olisi pahitteeksi.

tällä viikolla mä olen myös tehnyt uusia musiikkilöytöjä, kävellyt kamera kädessä keskustassa aivan liian turistin näköisenä, fiilistellyt elämää aika hiton lujaa, nauttinut hämmentävän lämpöisistä syyspäivistä, pyöräillyt vieraita katuja uusiin paikkoihin, kolunnut kirpputoreja ja tehnyt upeita löytöjä, viettänyt aikaa levykaupoissa ja selaillut vinyyleitä sormet kipeiksi, jonglöörannut, zumbannut ja syönyt kerrankin ravitsevasti. jottei menisi aivan fitnessblogiksi tämä (sillä urheilemisen ja ravitsevan ruoan mainitseminen samassa postauksessa on jo aaivan liikaa), niin olen myös syönyt perkeleen rasvaista ja hyvää roskaruokaa, juonut kaljaa ja lipittänyt viiniä. torstaina illanistumista hagassa ja myöhemmin opiskelijabileet joen rannalla todella hienossa yökerhossa! basso kantautui joen vartta satojen metrien päähän ja paikalla treffattiin kamuja! jes, kamuja! ja kyllä, mulla on kamuja! tutustuttiin myös yhteen ihanaan tyttöön, joka paljastuikin suomalaiseksi. oli hämmentävää tehdä jonkun kanssa tuttavuutta suomeksi. myös viime viikon fuksiaisissa tapaamani pojat ihmettelivät nyt, että "toihan puhuu!" hieman taisin olla tällä kertaa pirteämpänä liikkeellä.

olen myös viettänyt aikaa navidadin, marian ja niiden kavereiden kanssa. navidadin kanssa ollaan pidetty kotosalla fika -kulttuurista kiinni, mutta vastapainoksi herkuteltu tietenkin chileläisen keittiön antimilla. marian kanssa oltiin eilen tanssimassa ja heiluttamassa kankkua latinolaisesta musiikista miksatun klubimusiikin tahtiin. oli niin hauskaa ja rentouttavaa vatkata peppua hyvässä seurassa ja tanssia vähän erilaista musiikkia kuin yleensä. noi ruotsalaistuneet iäkkäämmän sukupolven latinot on kyllä aivan vallatonta seuraa, pakko vaan fiilistellä näitä ihmisiä päivästä toiseen. tänään fikailtiin mun uuden kaverin kanssa kaupungilla. oli kyllä avartavaa jutella elämäni ensimmäistä kertaa japanilaisen ihmisen kanssa. sitä tuntuu, että tuli opittua yhden keskustelun aikana enemmän kuin yhdessä viikossa. vieraasta kulttuurista, mutta myös saatua uusia näkökulmia ja ajatuksia maailmaa kohtaan. tämänkaltaiset hetket on mun mielestä niitä meille jokaiselle kaikkein opettavaisempia. asioita, joita et opi lukemalla kirjasta. että mulla on palava halu matkustaa oppimaan kaikkea uutta tästä pyöreästä pallostamme. sillä tarinoita sillä on varmasti kerrottavana niin paljon, ettei lopulta jaksa edes kuunellakaan. että mä nautin tästä kaikesta. sitä oppii uutta koko aika, vielä paremmin jos poistuu mukavuusalueeltaan.

en ajatellut postailla tänne blogin puolelle kaikkia kuviani, sillä tuntuisi tyhmältä julkaista ne triplasti täällä internetin hurjassa maailmassa. joten siis, kuvien kaipuussa mene tuonne: instagram.com/onervamaria. voin luvata, että ainakin niiden kaipuu loppuu..

Viikonlopun fiiliksiä

laiska sunnuntai ellie gouldingin ja bon iverin tahdissa. bon iverin minnesota on tainnut olla viime päivien kuunnelluin biisi. sopii jotenkin tämänhetkisiin fiiliksiin. aamuista jorailua ympäri asuntoa, hidas aamiainen sekä pihalla auringossa pötköttäminen. kolmatta vapaapäivää mennään. koulu ei ole vielä edes kunnolla alkanut. takana kaksi oikeata koulupäivää, jotka kestivät vain muutaman tunnin. leikittiin työhaastattelutilanteita ja keskusteltiin aiheesta. onko yliopistossa tämmöistä? enpäs tiennytkään. no, uskon että kohta se kaikki työmäärä, kirjapinot ja tehtävät rojahtaa päälle. tähänastiset hommat ei vaikuta ainakaan turhan haastavilta.

torstaista en muista oikein mitään. koulua, jonka jälkeen tehtiin herkkusalaatti hagassa. mitä loppupäivästä tapahtui? en muista. todennäköisesti laiskottelua kotona tai hagassa. perjantaina treffasin janskun keskustorilla, käytiin sybossa (eli alkossa) ja vinkut pakkaseen. tuona päivänä päätettiin ryhdistäytyä ja lähteä katsastamaan erään opiskelijakylän bbq -kekkereitä. terassi täynnä opiskelijoita, kaikki grillasi ja oli iloisia. mukavia ihmisiä ja rento meininki. lähdettiin konkkaronkalla myöhemmin keskustaan international welcome partyihin valanden -nimiseen yökerhoon. hyvä meininki ja kiva baari, jorailtiin porukalla ja semmottis.

lauantaina oli luvassa fuksiaiset. kahdelta silmät ristissä paikalle ja jakautumaan kymmenen hengen tiimeihin. kierreltiin rasteja ympäri kaupunkia, kuten suomessakin tavataan tehdä. ensimmäinen rasti oli kuitenkin niin järkyttävän huonosti organisoitu, että fiilis laski. tiimit pelasi vähän kuin beer pongia keskellä ostoskeskuksen vilkkainta käytävää, eikä vetäjät tiennyt itsekään kuka pelaa ketä vastaan ja mitä ylipäätään tapahtuu. odotettiin rastilla noin 15 min ennen kuin edes mitään alkoi tapahtua. seuraavakin rasti oli ostoskeskuksessa, miksi? ulkona paahtava helle ja me hikoillaan hektisissä ja täysissä ostoskeskuksissa, nyt palloilen ympäri mestaa etsien vastauksia kysymyksiin. no oli se ihan hauskaa, piti käydä muun muassa ottamassa valokuva kalakaupan omistajan kanssa ja selvittämässä kinkkiraflan annoksia. koko kierroksen aikana piti myös yrittää vaihtaa ohikulkijoilta kananmunaa johonkin parempaan, aivan kuten meidänkin fuksiaisissa. mein tiimissä oli mukavanoloista porukkaa, mutta mä en vaan ollut yhtään sosiaalisella päällä! olin niin väsynyt, etten osannut edes vastata mulle esitettyihin kysymyksiin. jos olisin ollut pirteä ja tajunnut maailmanmenosta jotakin, olisin voinut saada kivoja kavereita! paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. kulttuurieroja: täällä yksikään ihminen ei nauttinut alkoholia koko kierroksen aikana. suomessa juomat korkataan yleensä jo ennen kuin kierros alkaa. päätettiin kuitenkin janskun kanssa edustaa härmäläisiä ja korkata sidukat kierroksen loppuvaiheessa. odoteltiin tuloksia ja voittajia portailla puolisen tuntia ilman, että mitään tapahtui. lopulta nukahdin siihen portaille ja heräsin siihen, että jansku ehdotti syömistä. lähdettiin tortillojen metsästykseen. tuskin voitettiin kuitenkaan. hagassa ahmittiin yhteensä varmaan 10 tortillaa, vaikka jansku käski mun lopettaa laskemisen. myöhemmin kotosalla ei tarvinnut kovin kauaa unta odotella.

inkkarikesä saapui, wipii! göteborg on kyllä hujan kaunis kaupunki. tukholma on göteborgiin verrattuna harmaa betoniläjä. göteborg on iso, vilkas ja talot toisinaan kuin keksipaketteja. silti kaupungilla on jokin ihmeellinen tunnelma ja sielu. rauhallisuus, vehreys, aistikkuus sekä kauneus. katuja kävellessä olo on aina huoleton. stressi ei kuulu tähän kaupunkiin. airingonsäteet välkkyvät kapeissa joissa, raitiovaunut kirskuvat ja matelevat sinisinä pötköinä kuljettaen kaupunkilaisia arkisiin askareisiin. hymyileviä koiranomistajia, ystävällisiä kioskien neitejä ja tervehtiviä naapureita. keskustassa musiikkikoulun nuoria soittamassa kitaraa ja laulamassa ohikulkijoille, tuoreet opiskelijat tanssimassa keskusaukiolla musiikin tahtiin, liikennevalojen värisiä kanootteja lipumassa ohi peräkanaa ja nuoret hyppimässä veneestä jokeen.

oon sopeutunut tänne kummallisen vaivattomasti. kämppä tuntui muutaman päivän jälkeen kodilta ja kaupunki tutulta ja turvalliselta. koti-ikävää on jännä ajatella, sillä tavallaan tunnen sen, tavallaan en. en osaa selittää, mitä tunnen, mutta elän hetkessä. läheisiäni kannan mielessäni jokaiseen kollkaan täällä, mutta muuten mun on oltava tässä, ja nyt. elämä kuitenkin on aika hemmetin siisti lahja, joka pistää ihon kananlihalle.

Vapaapäivää

huomenta. pyörin lakanoissa uni simmussa suunnitellen aamuteen keittämistä ja ison, herkullisen aamiaisen nauttimista. vapaapäivä, taas. aika pehmeä lasku koulussa, viime viikolla welcome week ja vain parina päivänä muutama infoluento. tällä viikolla kaksi koulupäivää. eilinen, ensimmäinen oikea koulupäivä kesti sekin vain parisen tuntia. ensimmäinen päivä meni hyvin, mukavat opettajat ja mukavanoloisia kanssaopiskelijoita. kirjoja pitäs lainata, ostaa ja alkaa lukemaan.. onneksi kirjoja saa lukea myös englanniksi, huh. meillä ei olisi muuten ollut edes mahdollisuutta opiskella englanniksi. enpäs tiennytkään. sain suomessa semmoisen käsityksen, että vaihtarit saa opiskella enkuksi. jos en osaisi sanaakaan ruotsia, olisin nyt aikamoisessa pattitilanteessa. vaikeaa on ymmärtää kaikkea, mutta kyllä kieli varmasti pikkuhiljaa kehittyy. pakko kai sitä on poistua mukavuusalueelta ja alkaa kylpemään kielessä, jos sitä haluaa oikeasti oppia. mua ei muuten jännittänyt ensimmäinen koulupäivä lainkaan!? oonkohan päässyt jännittämisestä eroon, kun suhtaudun näin tyynen rauhallisesti kaikkeen uuteen. luulisi, että luokkahuone täynnä vieraita ihmisiä puhumassa ruotsia ja katsomassa mua, kun nousin ainoana ihmisenä pystyyn ja tervehdin kaikkia, olisi jännittänyt. mutta ei. hyvä kun sain sanaa suustani luokassa, kun aloitin puolitoista vuotta sitten laureassa.

yksi vinkki muuten ihmisille, jotka on lähdössä vaihtoon: älä ota itselleni kahta kuukautta palkatonta lomaa ennen lähtöä, lähde reilaamaan ja käytä omaisuuttasi siellä. mä elän täällä nyt nimittäin miinuksella. opintotuet menee vuokraan ja laskuihin, joten mulla ei ole ruokaan, bussikorttiin, saatika muuhun huvitteluun rahaa. miten kukaan pärjää täällä ilman säästöjä? okei, tilille tupsahti stipendiraha ennen vaihtoa, mutta sekin ilmestyi niin aikaisin, että oli aikaa käyttää sitä kotona. onneksi kotoota lähetetään ruoka-avustusta, mutta onhan tää ihan pepusta. säästäkää rahaa hyvät ihmiset, käykää töissä! onneksi mä voin syyttää taloudellisesta tilanteesta ainoastaan itseäni. olipahan muuten ihan hemmetin hyvä kahden kuukauden loma, sen voin sanoa.

maanantaina lähdettiin konkkaronkalla angered -nimiseen kaupunginosaan. verrattavissa helsingin itäkeskukseen, mutta paljon isommassa mittakaavassa. oli vaikka mitä kulttuuria, putiikkia, dönerkojua, vihannesmyyjiä, juustoputiikkeja, tarjoushalleja, etnisiä ruokakauppoja.. shoppailtiin halvalla kaikenmoista ja istahdettiin kahville ja täytetylle patongille erääseen juustokauppaan. taivaallista juustoa tuoreen patongin sisällä, ja hintaa oli reilu kolme euroa. maurizio haki meidät, lidliin ruokaostoksille ja sekoiltiin kaupassa kuin mitkäkin pikkulapset. heiteltiin ruokia toisten koriin ja toinen yritti väistää niitä. illalla kotiin, ja oli muuten ensimmäinen hetki muutettuani, kun vain makasin sängylläni tekemättä mitään. sitä on ollut menossa ihan koko aika. opettelin illalla myös jonglöörausta, sain jo kolme palloa ilmaan ja heiteltyä edestakaisin pari kertaa! woop!

eilen ensimmäisen koulupäivän jälkeen mentiin janskun kanssa palloilemaan keskustaan. kaunis alkusyksyn päivä, aurinko porotti ja toi lohtua kylmeneviin päiviin. navigoitiin alkoa hyvä tovi, löydettiin taivaallinen vintagekauppa, käytiin kauppahallissa kasvattamassa ruokahalua ja lopulta löydettiin alkon ovelle. miksen käy koskaan helsingissä kauppahallissa? vinkkujen kanssa käppäiltiin kauniin, vehreän puiston halki, jossa paikalliset nauttivat viimeisistä helteistä ja mahdollisuudesta istua nurmella. hagassa syötiin lounasta, nautittiin huurteiset, fiksailtiin pyöriä, hengailtiin janskun kämppiksen boan kanssa ja käytiin google street viewillä orimattilassa kuin myös mosambiquessa. illemmalla haettiin kaupasta pullaa ja karkkia ja vähän varastojen täydennystä system bolagetista. istuskeltiin iltaa kotosalla, maria liittyi seuraan. käytiin läheisessä baarissa yhdillä ja takaisin hagaan. pyöräilin vielä reippaana tyttönä kotiin nukkumaan!

ei olla päästy oikein viettämään aikaa muiden kansainvälisten opiskelijoiden ja vaihtareiden kanssa. ne hengailee enimmäkseen niillä opiskelija-alueilla, josta me ei saatu kämppiä. niillä on bbq -kekkereitä ja varmasti vaikka mitä meininkiä. missattiin myös ensimmäisen viikon massiiviset tervetuliaisbileet, vaan koska ei oltu liitytty facebookissa johonkin ryhmään. onneksi tutustuttiin vaihtareiden orientaatiopäivänä muutamaan kivaan tyttöön, jotka sanoi kutsuvansa meidät niiden opiskelija-alueen meininkeihin. saatiin oikeastaan juuri eilen kutsu istumaan iltaa, mutta jämähdettiin vaan kotiin istuskelemaan. kyllä sitä ehtii varmasti vielä tutustua noihinkin meininkeihin. pidän kuitenkin arvokkaana ja erityisenä tätä tilannetta, missä itse on juuri nyt. näkee göteborgin paikallisten silmin, kuulee tarinoita kaupungista ja oon nähnyt jo vaikka mitä lähiöitä, itäkeskuksia ja kaupusteluhalleja. taitaa olla juuri sitä, mitä taas muut vaihtarit haluaisi kokea. pitää jotenkin yhdistää voimat siis.

jos sitä vihdoin nousisi ja keittäisi sitä teetä.

Tuulen tuivertama

remonttireiskat ahertaa täällä hagan kämpillä viimeistä päivää. minä ja navidad puolestaan löhötään ja syödään janskun karkit. janskun huone on ihana. huomaa kyllä, että ne on remontoineet ja sisustaneet tätä koko päivän. tämä vanha kaupunki on muutenkin niin sympaattinen, romanttinen ja rento. harmillista, että kesä on lopuillaan, tossa täydellisellä sisäpihalla voisi järjestää barbeque -juhlia ja illanistujaisia. janskun kämppis boa moppaa lattiaa ja mä puin hölmön hatun päähän. kauheesti taas mustakin apua.. kunnes mun lainapyörän lukko löytyy, mä pyöräilen täältä kotiin.

tänään oli virallinen muuttopäivä. muutettiin aamulla hostellista uusiin asuntoihimme. ihmeen vaivattomasti sain jättimäisen laukkuni uuteen kotiin. puuttui siitä kuitenkin ne kaksi pyörää. kotona odotti aamiainen, jonka nautittuamme lähdettiin kirpparikierrokselle. kävelymatkan päässä sijaitsee kiinnostava kirppis, myyjien pöydissä notkui vaikka mitä ihanaa ysäriroinaa ja vaatetta. olisin voinut koluta siellä paljon pidempään. mukaan tarttui onneksi yksi vanha kunnon väiski vemmelsääri t-paita! ajettiin sporalla kaupungin halki jonnekin ihme lähiöön, jossa sijaitsi halleja myyjineen. voi apua sitä roinan ja eri kulttuurien määrää. kaikki kosmetiikka, pesuaineet ja muu krääsä oli puolet halvempaa kun kaupoissa, mikäs siinä. kotona navidad kokkasi taas jotain chileläistä perinneruokaa riisistä, jota syötiin kananpojan ja avokadon kanssa. mielenkiintoista oppia erilaisista ruokakulttuureista ja päästä maistamaan kaikkea ihan ihmeellistä kotona. tähän asti kaikki ruoat on olleet todella herkullisia. illemmalla tultiinkin sitten moikkaamaan janskua ja mariaa, jäätiin iltapalalle ja höpöteltiin aikamme. näiden latinolaisten kanssa aika ottaa kyllä aina vähintään aikansa.. se on kyllä mun mieleen. mitä vähemmän stressiä ja elämän aikatauluttamista, sen parempi.

eilen vietettiin tyttöjen iltaa hostellilla. jauhettiin tyttöjen juttuja ja syötiin kamalat karkkiöverit. joku muuten varasti meidän täyden ruokakassin hostellin jääkaapista. en jaksaisi oikein uskoa, että on ihmisiä, jotka tekevät tuollaista. kai niitä inhottaviakin ihmisiä sitten löytyy, en vaan haluaisi uskoa sitä. no juu. eilen päivällä oltiin nordstan -nimisessä ostoskeskuksessa keskustassa. olisikohan se sama paikka, jonka wikipedia väitti olevan skandinavian suurin ostoskeskus. se oli kyllä aivan jäätävä, sen sisällä oli viisi eri ostoskeskusta. käytiin yhdistetyllä aamiaisella ja lounaalla meksikolaisessa all you can eat -ravintolassa. aaaah. sydäri oli lähellä. löysin myös ihanan bling -nimisen kaupan, jonka nimi olisi voinut olla myös esimerkiski swääg. niittilippiksia, niittiglitterkenkiä, niittirintsikoita ja blingbling koruja. oikeastaan ihan mitä vaan mustaa ja coolia, jossa on niittejä tai glitteriä.

täällä myydään muuten jauhelihaa yli 2 kg:n paketeissa, repesin nauruun kun näin niitä kaupassa. kaupasta ei myöskään saa kolmoskaljaa, miettikääs sitä. eikä puolestaan alkosta saa kylmää kaljaa, joten tästä helvatan kaupungista ei saa kaupasta kylmää keskikaljaa! leuka loksahti asvalttiin, kun tajusin tän vääryyden. nauttikaa nyt suomessa siitä jääkylmästä kohvista munkin puolesta. onneksi täältä saa sentään ruisleipää ja salmiakkia! ostin tänne säkillisen salmiakkiremmejä, mutta ei ne tule riittämään. joten onneksi salmiakki. ah. täällä on joka nurkassa sushiravintoloita, pitää alkaa testailemaan niitä. kirjoitanko täällä ylipäätään muusta kuin ruoasta ja oluesta?

huomenna pyöräilen kouluun, haetaan opiskelijanumerot sekä opiskelijakortit. siitä mennään fixailemaan pyöriä tutulle fillarikorjaajalle, ja siitä lähdetään jonnekin markettiin, josta saa ainakin vihanneksia halvalla. meille ei oikein selvinnyt, mitä muuta sieltä saa. kielimuuri astuu esiin hetkittäin. navidadin ruotsikin on aika huonoa, kysyin tänään esimerkiksi, mikä on haarukka ruotsiksi ja hän vastasi: "ingen aning!" joten aina ei oikein tiedä, mihin ollaan menossa, miksi ja milloin ja kenen kanssa. no, vähän jännitystä elämään. ollaan kuin mikäkin perhe janskun, navidadin ja marian kanssa, nähdään lähes päivittäin ja vietetään paljon aikaa yhdessä. syödään, puuhaillaan ja käydään ostoksilla, kuten huomenna siellä jossain paikassa x. wc

täällä on varmasti kylmempi kuin suomessa! palelin tänään koko päivän tuulitakissa. merituuli on todella todella voimakas, aivan eri luokkaa kuin helsingin kauppatorilla. innolla odotan sitä viiltävän kylmää viimaa talvella, jos jo syyskuun ensimmäisenä päivänä tärisen kuin mikäkin. hyi.
leikitään, että kesä jatkuu. istuisin joen varsilla ja terasseilla, pyöräilisin päivät pitkät ja jättäisin huoletta tuulitakin kotiin. ..vapaaehtoisia tuomaan tänne mun untuvatakin?

Neljännen päivän lurinoita

todella pitkä perjantai. tuntuu, että aamuinen koulumatka sateessa sukat märkinä tapahtui päiviä sitten. koululla hurahti monta tuntia, oli infoluentoa, pullakahvia, lounaan noutamista, esittelykierroksia, muihin kansainvälisiin opiskelijoihin tutustumista ja kordinaattoreiden toimistossa istuskelua ja epäselvyyksien selvittelyä. meille selvisi eilen, että me ei olla kirjoilla missään järjestelmissä. me ei oltu saatu mitään informaatiota sähköpostilla esimerkiksi koulun alkamispäivästä tai kurssitarjonnasta. odotettiin vaan suomessa lisäinformaatiota, jota ei koskaan tullut. tiedä sitten. aikamoinen sotku, mutta maanantaina me saadaan vihdoin opiskelijatunnukset, joiden avulla päästään kirjautumaan wifiin..kröhöm eikun siis kaikkiin järjestelmiin. tiistaina on ensimmäinen oikea koulupäivä. hiukkasen saattaisi jopa jännittää, koska svenska.

koulun jälkeen lähdettiin navidadille muuttamaan huoneita, siirtelemään huonekaluja eli toisin sanoen pelaamaan tetristä huonekalujen kanssa. maurizio liittyi seuraan, lähdettiin noutamaan mulle sänkyä ja astianpesukonetta marialle. käytiin ghettoalueella ja laulettiin autossa "in the ghetto" -nimistä biisiä. taisi olla omakeksimä. reissut kesti kauan. ajettiin vääriin suuntiin, kauas, ei tavoitettu henkilöitä ja satoi niin paljon että istuttiin tovi vain autossa. sateen jälkeen ihasteltiin kaunista sateenkaarta. päästiin takaisin kaupunkiin, ja missio "viedään onervan sänky paikoilleen" osoittautuikin noin neljän tunnin hengailuksi, aterioinniksi, kakkukahvitteluksi ja marian odottelemiseksi. maria tuli, mutta nälkäisenä. hänelle piti kokata uudet ruoat ja sen jälkeen juoda uudet kahvit. että mä rakastan latinalaista kulttuuria! ihanaa, ettei tarvitse kiirehtiä mihinkään. otetaan rennosti ja tehdään asiat ajallaan. näiden ihmisten keskuudessa vallitseva ilmapiiri on myös aivan uskomatonta. sandra sanoi osuvasti, että ihmisistä hehkuu semmoinen lämpö, että yhtäkkiä huomaat haluavasi halailla heitä. tunnelma on niin kotoisa, rento, ja vaivaton. vaikea tuntea oloaan onnettomaksi tai vaivaantuneeksi heidän kanssaan. navidad kutsui meitä molempia kavereilleen "min dotter" ja se oli mukavaa. tunnen oloni tervetulleeksi ja että musta välitetään, vaikka me ollaan tunnettu kaksi päivää. tuntuu kuin kotona olisi.

mitäs muuta täällä on ehtinyt tapahtua neljän päivän aikana? eilen kaupungin pormestari tervehti uusia kansainvälisiä opiskelijoita jylhässä rakennuksessa. jäi hieman epäselväksi rakennuksen nimi, mutta jotain pörssejä siellä ainakin laskettiin. tarjoiluina toimi herkulliset pastasalaatit sekä viini. tutustuttiin hasaniin sekä stefaniin, joiden kanssa käytiin vielä kaljalla. mielenkiintoisia keskusteluja, hyvää läppää ja mukavaa seuraa. ekat kaverit täällä, jipii! no noiden senoritojen jälkeen.

en malta odottaa, että saan purkaa matkalaukun (ainiin uusi sellainen pitää hankkia huomenna koska nykyisestä pois pingahtaneet renkaat) huoneeseeni, ottaa pyörän alleni, kuunnella musiikkia ja kurvata koko kaupunki läpi. taluttaa keskustan mukulakivikadut ja pysähtyä lempivaatekauppoihin ihastelemaan kaikkea. pysähtyä kahville ja katsoa ohikulkevia ihmisiä. täällä on varmasti hyvä elää. kylillä puhutaan, että ruotsalainen on ensin vaikea lähestyä, havaittavissa samanlaista kankeutta kuin meissä suomalaisissa, mutta kun kerran pääset tutustumaan ruotsalaiseen, hänestä tulee todennäköisesti ystäväsi, ja hyvin todennäköisesti ystävä koko elämäsi ajaksi.

Luku 1

kolea tiistaiaamu, lentokentän syke ja hektisyys, läheiset hyvästelemässä toisiaan ja vilkaisemassa selän yli lähdettyään. yhtäkkiä mä istuin lentokoneessa ja hetki, jolloin talot muuttuivat pienemmiksi ja autot liikkuviksi pisteiksi, sen hetken mä tulen muistamaan kauan. se hetki oli epätodellinen, mutta samalla se näkymä oli kauneinta mitä olen hetkeen kokenut. nouseva aurinko maalasi taivaanrannan kultaiseksi ja vehreät metsät reunustivat pieniä järviä. saaristossa saaria kuin sieniä sateella ja pellot kuin tetrispalikoita. taivas oli pilveetön, jolloin maiseman ihailu kävi helpoksi. bon iverin perth soi kuulokkeissa ja kylmät väreet valtasi kehon. silti olin tyyni, rauhallinen eikä mua pelottanut. tuosta hetkestä tähän hetkeen, neljän päivän sisällä, mua ei ole pelottanut saatika jännittänyt kertaakaan. olen ihmeissäni, sillä mä jännitän monissa tilanteissa. luulin vieraaseen kaupunkiin muuttamisen, asunnottomuuden, vierailla kielillä kommunikoimisen ja opiskelun olevan juuri näitä asioita, mutta ei näköjään. mä olen ylpeä itestäni, että oon saanut itsevarmuutta ja rohkeutta astumaan pois mukavuusalueelta.

göteborgiin saavuttua otettiin yliopiston tarjoama yhteiskuljetus yhdelle kampuksista. muut noutivat avaimet opiskelijakämppiinsä, me datailtiin nurkassa etsien kattoa pään päälle tulevaksi yöksi. buukattiin hostelli, lähdettiin metsästämään sitä ja matkalla mun suomesta lainaamastani kasarimatkalaukusta pongahti kaksi pyörää irti. pyörättömän, 24-kiloisen laukun työntäminen pitkin katuja oli turhauttavaa, mutten silti osannut muuta kuin nauraa asialle. loppumatkan jansku kantoi sitä, kun ei jaksanut kuunnella sitä kirskuntaa. rip kasarilaukku! oon täällä vaihdossa siis mun luokkalaisen janiinan kanssa, jonka kanssa ollaan täällä yhdessä raavittu päätä ja päästy alkuun. yhdessä on ollut helpottavaa hoitaa kaikki jutut täällä.

linne hostel on ollut, sekä on, meidän kattona kuusi ensimmäistä yötä. toisena päivänä täällä me saatiin kutsu boplatsin järjestämään tilaisuuteen, jossa vuokranantajat etsivät vuokralaisia ja toisteppäin. juteltiin eri vuokranantajien kanssa, mutta erityisesti kahden vanhemman naisen, marian ja navidadin, kanssa meillä synkkasi heti. ei aikaakaan kun lähdettiin katsomaan heidän kämppiä. ei aikaakaan, kun janskulla oli täydellinen kämppä kolmen kämppiksen kanssa keskellä vanhaa kaupunkia ja 5 minuutin kävelymatkan päässä koulusta.  ihana sisäpiha, mukulakiviä, sympaattisia kahviloita ja putiikkeja. kyllä siinä kateus iski. kunnes aloin ajattelemaan kämppää, jonka mä sain hetkeä aiemmin.

mä asun navidadin kanssa kaksiossa pyöräilymatkan päässä keskustasta ja koulusta, mulla on oma huone ja maailman hellyyttävin vuokraemäntä. 30 vuoden ikäero ei tunnu, kun nauretaan ja jutellaan kuin vanhat kamut. navidad on kotoisin chilestä, joten se opettaa mulle espanjaa ja mä sille englantia. navidadin kanssa mä puhun ruotsia, joten mulla on hyvä tilaisuus oppia ruotsia. no okei, koko koulu on myös ruotsiksi. mä oon niin onnellinen tavattuani tämän ihmisen, niin kovasti lämpöä ja välittämistä. tässä talossa asukkaiden käytössä on muun muassa kuntosali, tanssitunteja, huoneen kokoinen solarium rantatuoleineen, harrastushuone, peli- ja elokuvahuone, kirjasto, sauna, illanviettohuone, jossa saan järjestää illanistujaisia, piha pihakalusteineen ja meidän kodin seinässä on sisäänrakennettu screeni. screenistä nään alhaalta lähtevät ratikat, päivämäärän, sään ja voin esim. varata siitä pyykkivuoron. taru kysyi multa, asunko mä avaruudessa. haha. en vois kyllä olla enemmän kiitollinen tästä kaikesta.

mä opiskelen göteborgin yliopiston faculty of education -yksikössä. sieltä löytyy jos minkälaista opettajatutkintoa, mutta myös urheilu-, ruoka- ja ravitsemuslinjat. kerron myöhemmin, mitä kursseja otettiin, kun en nyt muista. ruokavaliota ja johtajuutta ainakin. kurssijärjestelmä täällä on ihan vinksallaan! kuten koko maa, luonnollisesi! ;-) kerrallaan käydään vain yhtä kurssia(!?), joka kestää viisi viikkoa. sitten alkaa seuraava. yhdessä lukukaudessa on kai viisi jaksoa. koulua on noin 2-3 kertaa viikossa. meidän koulurakennuksessa on muuten yökerho! mitä hemputtia. koulun pihalla oli myös suuri terassi baaritiskeineen, fatboyneen, palmuineen ja värikkäine lamppuineen. se oli nyt kyllä jo purettu. hämmentävää.

kaupunki on iso. sympaattinen ja kaunis. siisti, eloisa ja salaperäinen. jylhiä kallioita kirkkoineen, vehreitä puistoja jokien varrella ja värikkäitä puutaloja suloisine kyltteineen. ystävällisiä ihmisiä, tunnelmallisia pubeja, rentoja terasseja ja ihan hemputisti terasseja muuten! ja niin upeita sellaisia. ravintolakulttuuri on täällä edellä aikaansa, ainakin suomeen verrattuna. kunpa talous riittäisi kaikissa ihanissa kahviloissa, pubeissa ja ravintoloissa käymiseen. 

nyt menee hermo tähän puhelimella näpyttelemiseen. muutettiin tänään muun muassa mun sänky tänne kotiin navidadin, janskun ja maurizion kanssa. nyt katsotaan täällä nelisteen hömppäsarjoja kuin mikäkin perhe. navidad keittää teetä ja pian syödään voileipiä. hurjasti kaikkea, mitä en tähän ehtinyt kertoa, voi kauhia.