Neljännen päivän lurinoita

todella pitkä perjantai. tuntuu, että aamuinen koulumatka sateessa sukat märkinä tapahtui päiviä sitten. koululla hurahti monta tuntia, oli infoluentoa, pullakahvia, lounaan noutamista, esittelykierroksia, muihin kansainvälisiin opiskelijoihin tutustumista ja kordinaattoreiden toimistossa istuskelua ja epäselvyyksien selvittelyä. meille selvisi eilen, että me ei olla kirjoilla missään järjestelmissä. me ei oltu saatu mitään informaatiota sähköpostilla esimerkiksi koulun alkamispäivästä tai kurssitarjonnasta. odotettiin vaan suomessa lisäinformaatiota, jota ei koskaan tullut. tiedä sitten. aikamoinen sotku, mutta maanantaina me saadaan vihdoin opiskelijatunnukset, joiden avulla päästään kirjautumaan wifiin..kröhöm eikun siis kaikkiin järjestelmiin. tiistaina on ensimmäinen oikea koulupäivä. hiukkasen saattaisi jopa jännittää, koska svenska.

koulun jälkeen lähdettiin navidadille muuttamaan huoneita, siirtelemään huonekaluja eli toisin sanoen pelaamaan tetristä huonekalujen kanssa. maurizio liittyi seuraan, lähdettiin noutamaan mulle sänkyä ja astianpesukonetta marialle. käytiin ghettoalueella ja laulettiin autossa "in the ghetto" -nimistä biisiä. taisi olla omakeksimä. reissut kesti kauan. ajettiin vääriin suuntiin, kauas, ei tavoitettu henkilöitä ja satoi niin paljon että istuttiin tovi vain autossa. sateen jälkeen ihasteltiin kaunista sateenkaarta. päästiin takaisin kaupunkiin, ja missio "viedään onervan sänky paikoilleen" osoittautuikin noin neljän tunnin hengailuksi, aterioinniksi, kakkukahvitteluksi ja marian odottelemiseksi. maria tuli, mutta nälkäisenä. hänelle piti kokata uudet ruoat ja sen jälkeen juoda uudet kahvit. että mä rakastan latinalaista kulttuuria! ihanaa, ettei tarvitse kiirehtiä mihinkään. otetaan rennosti ja tehdään asiat ajallaan. näiden ihmisten keskuudessa vallitseva ilmapiiri on myös aivan uskomatonta. sandra sanoi osuvasti, että ihmisistä hehkuu semmoinen lämpö, että yhtäkkiä huomaat haluavasi halailla heitä. tunnelma on niin kotoisa, rento, ja vaivaton. vaikea tuntea oloaan onnettomaksi tai vaivaantuneeksi heidän kanssaan. navidad kutsui meitä molempia kavereilleen "min dotter" ja se oli mukavaa. tunnen oloni tervetulleeksi ja että musta välitetään, vaikka me ollaan tunnettu kaksi päivää. tuntuu kuin kotona olisi.

mitäs muuta täällä on ehtinyt tapahtua neljän päivän aikana? eilen kaupungin pormestari tervehti uusia kansainvälisiä opiskelijoita jylhässä rakennuksessa. jäi hieman epäselväksi rakennuksen nimi, mutta jotain pörssejä siellä ainakin laskettiin. tarjoiluina toimi herkulliset pastasalaatit sekä viini. tutustuttiin hasaniin sekä stefaniin, joiden kanssa käytiin vielä kaljalla. mielenkiintoisia keskusteluja, hyvää läppää ja mukavaa seuraa. ekat kaverit täällä, jipii! no noiden senoritojen jälkeen.

en malta odottaa, että saan purkaa matkalaukun (ainiin uusi sellainen pitää hankkia huomenna koska nykyisestä pois pingahtaneet renkaat) huoneeseeni, ottaa pyörän alleni, kuunnella musiikkia ja kurvata koko kaupunki läpi. taluttaa keskustan mukulakivikadut ja pysähtyä lempivaatekauppoihin ihastelemaan kaikkea. pysähtyä kahville ja katsoa ohikulkevia ihmisiä. täällä on varmasti hyvä elää. kylillä puhutaan, että ruotsalainen on ensin vaikea lähestyä, havaittavissa samanlaista kankeutta kuin meissä suomalaisissa, mutta kun kerran pääset tutustumaan ruotsalaiseen, hänestä tulee todennäköisesti ystäväsi, ja hyvin todennäköisesti ystävä koko elämäsi ajaksi.