Fiilailua

aurinko käy päivä päivältä yhä lyhyemmillä visiiteillä, näyttävät jouluvalot on ripustettu koristamaan katuja ja paikallisessa huvipuistossa on myös jo joulu. terasseja on alettu vihdoin purkamaan ja pipoakin käytetään sen oikean tehtävän vuoksi. mä oon alkanut pitämään talvesta. tai syksyähän tämä vielä on, lämpömittari toistaiseksi plussan puolella ja tennarit pysyvät kuivina ulkona kävellessä. mitäköhän mä olen puuhaillut viimeisen lähes kolmen viikon aikana, siinä vasta kysymys!

olavi lensi takaisin tänne pari viikkoa sitten. vietettiin semmoinen rehellinen viikon pituinen loma, syötiin ulkona (menetin mun hard rock cafe neitsyyden! tähänastisen elämäni paras nachoplate ja tosi hyvä burre myös!), istuskeltiin kuppiloissa ja maisteltiin ja fiilailtiin hurjasti eri pale ale -oluita, käytiin parilla keikalla, koluttiin kauppoja, kiivettiin tonne korkealle kukkulalle moikkaamaan hirvikamuja ja muita eläintovereita, rentoiltiin ja läskeiltiin vaan aika pitkän kaavan kautta. oma loma on paras loma! oli kyllä ihan täydellinen viikko, ei paremmasta tietoa.

tällä viikolla mulla oli syksyn ensimmäinen tentti. opiskelumotivaatio oli ottanut äkkilähdön jonnekin todella kauas ja mua kiinnosti huomattavasti enemmän himymin juonessa pysyminen kuin istumatyötä tekevän ihmisen päivän suositellun energiantarpeen laskeminen, päivittäinen proteiinin saanti prosentteina koko päivän energiansaannista ja kerta- ja monityydyttyneiden rasvojen päivittäinen saantisuositus. tenttialueena koko siihenastisen kurssin luennot, nettimatsku sekä kaksi kirjaa. mä paneuduin aiheeseen vasta viimeisenä päivänä ajatuksella. mutta arvatkaa mitä. mä lähdin tentistä pomppien. mä osasin vastata kaikkiin kysymyksiin jotain, ja lähes kaikissa kysymyksissä vastaustila loppui kesken. mä niin ylitin itteni. en ainoastaan sisäistänyt kamalaa määrää tietoa alasta (jota en edes opiskele!!) yhdessä päivässä, vaan selviydyin ongelmitta ruotsinkielisestä tentistä! tarinaa tuli, eikä kysymyksetkään olleet hepreaa. että onnistuminen saa itselle hyvän olon. toivotaan, että menee läpi. en olisi kuvitellut että edes tentin läpäisyyn olisi tolla laiskamadolla mahiksia. mukava huomata myös, että on ollut luennoilla oikeasti jopa messissä ja sisäistänyt asioita niiden pohjalta.

koulusta vielä hieman. meillä oli viime viikolla makukoulu! heitettiin kokin hatut päähän ja essut niskaan. kokkailtiin pienryhmissä 6 eri ruokalajia ja jokaisesta 3-6 variaatiota. käytettiin kaikkiin ruokiin eri maitotuotetta ja pari tuntia sitten maisteltiin ruokia ringissä, arvioitiin makuja, arvailtiin maitotuotteita ja pohdittiin miten variaatiot erosi toisistaan. laureassa on saanut toki vuoden päivät pyöriä essu päällä keittiössä ruoka-aineiden äärellä, mutta tää makukoulu otti mulle ihan uuden näkökulman ja sukelsi aiheen sisälle. on tää kyllä uskomaton tilaisuus tämmöiselle restonomiopiskelijalle hypätä yhtäkkiä ihan vieraaseen yliopistoon lukemaan ravitsemustiedettä. tulee kyllä siistejä elämyksiä, kuten tuo makukoulu ja siitä saadut pohdinnat. en olisi kyllä oikeastaan voinut toivoa mielenkiintoisempia kursseja vaihtokoulultani. aiheet kiinnostavat todella, sillä havahduin esimerkiksi ruokapöydässä vertailevani kahden eri margariinipaketin ravintosisältöjä ja rasvojen laatua. kurssit on myös vaikuttaneet ruokatottumuksiini, ostokäyttäytymiseeni sekä saaneet mut miettimään myös eettisiä kysymyksiä. kamalan iso läjä uutta on tullut pohdittua ja opittua tänä syksynä, nyt kun alkaa miettimään. jee, opiskelu on kivaa!

viime perjantaina avattiin lisebergin joulu ja mentiin sinne göteborgin suomalaisten nuorten kanssa. uusia tuttavuuksia, hirveästi valoja puissa, taloissa ja katoksissa, kojuissa ja laitteissa, tekolunta, pilkullisia minipossuja, karamellisoituja manteleita ja chai lattea vaahtokarkkien kera, jono joulupukin polvelle, näyttävä luisteluesitys isolla jäällä ja niin paljon yleisöä, valaistuja sokkelopolkuja tekokuusimetsässä, poroja ja nuotioita. olisin voinut jäädä nuuhkimaan jokaista pikkuruista puista kojua, jossa iloiset myyjät kauppasivat mitä houkuttelevimpia herkkuja ja makeisia. en ole koskaan ollut joulumarkkinoilla, jossa kojut olisivat olleet niin houkuttelevia ja myyviä! ne mökkerötkin näyttivät aivan piparkakkutaloilta. tanssittiin myös tanssipeliä pelitalossa, jehei. jatkettiin pienemmällä porukalla vielä iltaa ja hurautettiin lasihissillä korkean, hienon tornin kattokerrokseen. kattokerroksen baarin seinät olivat kaikki myös lasia. että siellä oli siisti tunnelma. kaupunginvalot hohtivat kaukana alhaalla ja porukkaa oli kun mun synttäreillä! viereisessä tornitalossa oli uima-allas, joka tuli ulokkeena talosta ulos... vaatimatonta. sisällä olevan saunan seinät olivat myös lasia ja se sauna näytti joltain massiiviselta hengailuhuoneelta. ei jääty kuitenkaan sinne, vaan lähdettiin sporttibaariin kannustamaan ruotsia fudiksessa. kivaa porukkaa, kiva ilta.

mulla alkoi sen tentin jälkeen kahden viikon loma. mikäs tässä ollessa! päivän asua toimittaa kalsongit ja siihen malliin. päivät on mennyt enimmäkseen lenkkeillessä, nukkuessa aivan liian pitkään ja salilla. oon ihan hullaantunut tuohon rantaviivaan, niin että saan kylmiä väreitä vaan niistä maisemista. mä rakastan merta! eksyin vanhaan satamaan, se oli hieno. ruostetta, vanhoja kylttejä, vanhoja purjelaivoja ja kaunokirjoitusta niiden kuluneissa nimilaatoissa. tänään kokkasin navidadille avokadopastaa ja se oli ihan fiiliksissä rakkaasta raaka-aineesta taiotusta uudesta ruoasta. viikonloppuna luvassa hieman juhlintaa pitkästä aikaa, nään vaihtarikavereita sekä myös luokkakavereita! täällä on muuten pelkästään hyviä tyyppejä, ei yhtäkään mälsää! oonkos kertonut?

 siinä se nyt on... hui!!

Onni

tuntuu, että tämän 2,5 viikon aikana tämä on ensimmäinen kerta, kun ehdin istuutumaan alas kirjoittaakseni tänne. pidän sitä kuitenkin enemmän kivana kuin tyhmänä juttuna. voi että, sitä on ehtinyt vaikka mitä. aloitetaan tärkeimmästä, eli elämäni ihmisistä, jotka lensivät mun luo. kaksi viikkoa sitten olavi lensi tänne. voin kertoa, että näkeminen oli aikamoinen shokki. sitä oli elänyt täällä aivan omassa kuplassa vajaa kaksi kuukautta, joten kyllä, se oli enemmän kuin hurjaa. juuri tämän henkilön näkeminen, mutta myös jonkun, joka toi itsensä kautta mun suomielämää tänne ja rikkoi jollain tapaa tämän kuplan, missä elin. jossa kaikki elämäni ihmiset on tuntuneet jotenkin kaukaisilta ja epätodellisilta. onpa vaikea selittää. hyvä, ettei lähtenyt jalat alta lentokentällä odotellessa. saatoinpas sitten viettää tähänastisen elämäni parhaan viikonlopun. viikon vaihtuessa arki jysähti päähän ja lujaa. masistelulle ei ollut kuitenkaan aikaa, sillä piti hoitaa kurssin hommat pakettiin ennen perjantaita, jolloin neljä mun ihanaa tyttöä lensi (paitsi yksi junaili) tänne. kyllä sitä taas semmonen ihan rehellinen itku pääsi noita nähdessä. majoitin kaikki mun pieneen huoneeseen ja oli kyllä aika mielenkiintoinen kokemus, mutta kivaa! perjantaina juhlittiin mun synttäreitä meidän asuintalon takkahuoneessa ja latinalaishenkisessä jokilaivabaarissa lantiota vatkaten. muuten viikonloppu meni ulkona syöden, kahviloissa ja baareissa istuskellen, vintagekauppoja koluten ja takkatulen äärellä juoruten. käytiin myös ruokamessuilla ja olin eniten fiiliksissä kaikista erilaisista lihoista ja salamipötköistä. mä en voi muuta, kuin olla vaan uskomattoman kiitollinen kaikille näille ihanille ja uskomattomille tyypeille, jotka ostelee lentoja mun luokse. mun! hullu ajatus minusta. nää ihmiset saa mut todella onnelliseksi.

perjantaina loppui toinen kurssi. kaksi takana, kaksi edessä. ensi viikolla alkaa ravitsemuksen uusi kurssi, johon sisältyy paljon kemiaa. kauhistuttaa hieman. noilla muilla kurssilaisilla on tän kurssin sisällä myös mikrobiologiakurssi, jota mulla ei ole, joten mulla on silloin kaksi viikkoa lomaa! mihis sitä lähtis?
perjantaina oli ryhmätyön presentaatio ja jäi kyllä todela hyvä mieli esityksestä. mä oon selättänyt mun esiintymiskammon. tai ainakaan siitä ei nyt ollut havaintoakaan. presentaatio ei jännittänyt, siistiä. mutta se, että presentaatio ruotsiksi ei jännittänyt, on iso kehitysaskel. tuntui jotenkin nurinkuriselta, että se olin minä, joka tsemppasi ja rauhotteli äidinkielellään puhuvaa ryhmäläistä esitykseen. puolissa esityksissä porukka tarjosi ruokaa ja juomaa yleisölle, mitä täällä tapahtuu! yrttiteet, tacot, dipit, taatelit, suklaat ja kaverit ilmestyi vain siihen nenän eteen. mäkin alan tarjoilla suomessa koko luokalle ruokaa, jos se vähääkään liittyy aiheeseen. haha.

juhlistettiin kurssin loppua yhdessä koulukamujen kanssa lounaan merkeissä. mentiin vielä pienemmällä porukalla kuppilaan istuskelemaan iltaan asti. mulla oli tosi hauskaa! tuli niin hyvä fiilis, kun tajusin, että pysyin oikeasti jutuissa mukana ja sain vihdoin itsestänikin irti jotain. en olisi odottanut, että parissa kuukaudessa kieli kehittyisi näin paljon. illalla kaupungilla yksin kävellessäni mulla tuli kylmiä väreitä. se onnellisuuden tunne yhdistettynä siihen tunnelmaan, joka keskustassa vallitsi. mä jähmetyin taas aika ajoin paikoilleni  vain kahmiakseni sitä taianomaista tunnelmaa itseeni. marraskuun ensimmäinen päivä. taivas oli musta ja ilma noin kahdeksan celsiusastetta plussan puolella. seurueita matkalla eloisiin ja täyteen tupattuihin ravintoloihin, joiden keskieurooppalaiseen tunnelmaan, puheensorinaan ja lämpöön pystyi eläytymään ohi kävellessään. jouluvalot oli ripustettu ja sytytetty katujen ylle. lähes jokaisen avonaisen liikkeen tai ravitsemusliikkeen ovella oli ulkotulia tai lyhtyjä. puhumattakaan niistä terasseista, joiden pöytiä lyhdyt ja tuikut koristivat. kaulaliinoihin hukuttautuneet nuoret siemailivat terasseilla posliinikupeista tai lasituopeista. marraskuu ja terassit täynnä, nyt herätys oikeasti kansa! semmonen kutina, että tää kaupunki tulee olemaan todella kaunis myös joulun alla.

liityin göteborgin suomalaisten nuorten seuraan ja meillä oli leffa-ilta tällä viikolla semmosessa vanhassa leffateatterissa. oli hauskaa lörpötellä suomalaisten kanssa ja jakaa kokemuksia. rakastuin koko siihen punatiiliseen rakennukseen. löysin myös kaikki götiksen hipsterit saman katon alta. ehkä paikan tunnelmasta kertoo hieman se, että ennen elokuvan alkua henkseleihin sonnustautunut, vaahteranmäen eemeliä muistuttava poika tuli eteen höpisemään ja toivottamaan hyvää elokuvanautintoa. olipa muuten hassua kuulla ympärillä niin paljon suomea. mitäköhän muuta. lenkkeilin eräs päivä rantaviivaa pitkin poispäin kaupungista ja löysin taas uuden kivan kaupunginosan. mulla meni myös iho kananlihalle, kun kuljin tuon (ainakin mun silmään) jättimäisen sillan ali. se oli niin iso, että se oli vähän pelottava. tiedän, olen outo. sillan alla oli kulttuuritalo, ja siinä taas jokin varmasti kiva ravintola. katutaidetta ja skeittiparkki. ihanan urbaani paikka. olen urheillut viime aikoina paljon. lamppuja on myös syttynyt päähän sen suhteen, mitä haluaisin alkaa harrastamaan ja missä haluan kehittyä. tuntuu, että oon myös löytänyt sen itseni, jonka kadotin lähes 10 vuotta sitten, kun lopetin telinevoimistelun. tuntuu, että on löytänyt jotain tärkeää ja ominaista, jonka merkityksen itselleen oli unohtanut aivan liian pitkäksi aikaa.

paraikaa mä vietän vapaaviikonloppua. ensimmäinen viikonloppu miesmuistiin, kun ei tarvitse opiskella. ihana lauantai. hereille zumban ja salin avuin, hidas aamiainen sängyssä himymiä katsellen, kirppisten kiertelyä, kaupungilla käppäilyä, valokuvailua, ciabattan leipomista ja kynttilöiden polttamista. mä asun täällä enää noin puolitoista kuukautta. totta puhuen aika tunteita herättävä ajatus. kaikki on kuitenkin enemmän kuin hyvin. syysdepis taisi unohtaa mut välistä tänä vuonna.