Neljännen päivän lurinoita

todella pitkä perjantai. tuntuu, että aamuinen koulumatka sateessa sukat märkinä tapahtui päiviä sitten. koululla hurahti monta tuntia, oli infoluentoa, pullakahvia, lounaan noutamista, esittelykierroksia, muihin kansainvälisiin opiskelijoihin tutustumista ja kordinaattoreiden toimistossa istuskelua ja epäselvyyksien selvittelyä. meille selvisi eilen, että me ei olla kirjoilla missään järjestelmissä. me ei oltu saatu mitään informaatiota sähköpostilla esimerkiksi koulun alkamispäivästä tai kurssitarjonnasta. odotettiin vaan suomessa lisäinformaatiota, jota ei koskaan tullut. tiedä sitten. aikamoinen sotku, mutta maanantaina me saadaan vihdoin opiskelijatunnukset, joiden avulla päästään kirjautumaan wifiin..kröhöm eikun siis kaikkiin järjestelmiin. tiistaina on ensimmäinen oikea koulupäivä. hiukkasen saattaisi jopa jännittää, koska svenska.

koulun jälkeen lähdettiin navidadille muuttamaan huoneita, siirtelemään huonekaluja eli toisin sanoen pelaamaan tetristä huonekalujen kanssa. maurizio liittyi seuraan, lähdettiin noutamaan mulle sänkyä ja astianpesukonetta marialle. käytiin ghettoalueella ja laulettiin autossa "in the ghetto" -nimistä biisiä. taisi olla omakeksimä. reissut kesti kauan. ajettiin vääriin suuntiin, kauas, ei tavoitettu henkilöitä ja satoi niin paljon että istuttiin tovi vain autossa. sateen jälkeen ihasteltiin kaunista sateenkaarta. päästiin takaisin kaupunkiin, ja missio "viedään onervan sänky paikoilleen" osoittautuikin noin neljän tunnin hengailuksi, aterioinniksi, kakkukahvitteluksi ja marian odottelemiseksi. maria tuli, mutta nälkäisenä. hänelle piti kokata uudet ruoat ja sen jälkeen juoda uudet kahvit. että mä rakastan latinalaista kulttuuria! ihanaa, ettei tarvitse kiirehtiä mihinkään. otetaan rennosti ja tehdään asiat ajallaan. näiden ihmisten keskuudessa vallitseva ilmapiiri on myös aivan uskomatonta. sandra sanoi osuvasti, että ihmisistä hehkuu semmoinen lämpö, että yhtäkkiä huomaat haluavasi halailla heitä. tunnelma on niin kotoisa, rento, ja vaivaton. vaikea tuntea oloaan onnettomaksi tai vaivaantuneeksi heidän kanssaan. navidad kutsui meitä molempia kavereilleen "min dotter" ja se oli mukavaa. tunnen oloni tervetulleeksi ja että musta välitetään, vaikka me ollaan tunnettu kaksi päivää. tuntuu kuin kotona olisi.

mitäs muuta täällä on ehtinyt tapahtua neljän päivän aikana? eilen kaupungin pormestari tervehti uusia kansainvälisiä opiskelijoita jylhässä rakennuksessa. jäi hieman epäselväksi rakennuksen nimi, mutta jotain pörssejä siellä ainakin laskettiin. tarjoiluina toimi herkulliset pastasalaatit sekä viini. tutustuttiin hasaniin sekä stefaniin, joiden kanssa käytiin vielä kaljalla. mielenkiintoisia keskusteluja, hyvää läppää ja mukavaa seuraa. ekat kaverit täällä, jipii! no noiden senoritojen jälkeen.

en malta odottaa, että saan purkaa matkalaukun (ainiin uusi sellainen pitää hankkia huomenna koska nykyisestä pois pingahtaneet renkaat) huoneeseeni, ottaa pyörän alleni, kuunnella musiikkia ja kurvata koko kaupunki läpi. taluttaa keskustan mukulakivikadut ja pysähtyä lempivaatekauppoihin ihastelemaan kaikkea. pysähtyä kahville ja katsoa ohikulkevia ihmisiä. täällä on varmasti hyvä elää. kylillä puhutaan, että ruotsalainen on ensin vaikea lähestyä, havaittavissa samanlaista kankeutta kuin meissä suomalaisissa, mutta kun kerran pääset tutustumaan ruotsalaiseen, hänestä tulee todennäköisesti ystäväsi, ja hyvin todennäköisesti ystävä koko elämäsi ajaksi.

Luku 1

kolea tiistaiaamu, lentokentän syke ja hektisyys, läheiset hyvästelemässä toisiaan ja vilkaisemassa selän yli lähdettyään. yhtäkkiä mä istuin lentokoneessa ja hetki, jolloin talot muuttuivat pienemmiksi ja autot liikkuviksi pisteiksi, sen hetken mä tulen muistamaan kauan. se hetki oli epätodellinen, mutta samalla se näkymä oli kauneinta mitä olen hetkeen kokenut. nouseva aurinko maalasi taivaanrannan kultaiseksi ja vehreät metsät reunustivat pieniä järviä. saaristossa saaria kuin sieniä sateella ja pellot kuin tetrispalikoita. taivas oli pilveetön, jolloin maiseman ihailu kävi helpoksi. bon iverin perth soi kuulokkeissa ja kylmät väreet valtasi kehon. silti olin tyyni, rauhallinen eikä mua pelottanut. tuosta hetkestä tähän hetkeen, neljän päivän sisällä, mua ei ole pelottanut saatika jännittänyt kertaakaan. olen ihmeissäni, sillä mä jännitän monissa tilanteissa. luulin vieraaseen kaupunkiin muuttamisen, asunnottomuuden, vierailla kielillä kommunikoimisen ja opiskelun olevan juuri näitä asioita, mutta ei näköjään. mä olen ylpeä itestäni, että oon saanut itsevarmuutta ja rohkeutta astumaan pois mukavuusalueelta.

göteborgiin saavuttua otettiin yliopiston tarjoama yhteiskuljetus yhdelle kampuksista. muut noutivat avaimet opiskelijakämppiinsä, me datailtiin nurkassa etsien kattoa pään päälle tulevaksi yöksi. buukattiin hostelli, lähdettiin metsästämään sitä ja matkalla mun suomesta lainaamastani kasarimatkalaukusta pongahti kaksi pyörää irti. pyörättömän, 24-kiloisen laukun työntäminen pitkin katuja oli turhauttavaa, mutten silti osannut muuta kuin nauraa asialle. loppumatkan jansku kantoi sitä, kun ei jaksanut kuunnella sitä kirskuntaa. rip kasarilaukku! oon täällä vaihdossa siis mun luokkalaisen janiinan kanssa, jonka kanssa ollaan täällä yhdessä raavittu päätä ja päästy alkuun. yhdessä on ollut helpottavaa hoitaa kaikki jutut täällä.

linne hostel on ollut, sekä on, meidän kattona kuusi ensimmäistä yötä. toisena päivänä täällä me saatiin kutsu boplatsin järjestämään tilaisuuteen, jossa vuokranantajat etsivät vuokralaisia ja toisteppäin. juteltiin eri vuokranantajien kanssa, mutta erityisesti kahden vanhemman naisen, marian ja navidadin, kanssa meillä synkkasi heti. ei aikaakaan kun lähdettiin katsomaan heidän kämppiä. ei aikaakaan, kun janskulla oli täydellinen kämppä kolmen kämppiksen kanssa keskellä vanhaa kaupunkia ja 5 minuutin kävelymatkan päässä koulusta.  ihana sisäpiha, mukulakiviä, sympaattisia kahviloita ja putiikkeja. kyllä siinä kateus iski. kunnes aloin ajattelemaan kämppää, jonka mä sain hetkeä aiemmin.

mä asun navidadin kanssa kaksiossa pyöräilymatkan päässä keskustasta ja koulusta, mulla on oma huone ja maailman hellyyttävin vuokraemäntä. 30 vuoden ikäero ei tunnu, kun nauretaan ja jutellaan kuin vanhat kamut. navidad on kotoisin chilestä, joten se opettaa mulle espanjaa ja mä sille englantia. navidadin kanssa mä puhun ruotsia, joten mulla on hyvä tilaisuus oppia ruotsia. no okei, koko koulu on myös ruotsiksi. mä oon niin onnellinen tavattuani tämän ihmisen, niin kovasti lämpöä ja välittämistä. tässä talossa asukkaiden käytössä on muun muassa kuntosali, tanssitunteja, huoneen kokoinen solarium rantatuoleineen, harrastushuone, peli- ja elokuvahuone, kirjasto, sauna, illanviettohuone, jossa saan järjestää illanistujaisia, piha pihakalusteineen ja meidän kodin seinässä on sisäänrakennettu screeni. screenistä nään alhaalta lähtevät ratikat, päivämäärän, sään ja voin esim. varata siitä pyykkivuoron. taru kysyi multa, asunko mä avaruudessa. haha. en vois kyllä olla enemmän kiitollinen tästä kaikesta.

mä opiskelen göteborgin yliopiston faculty of education -yksikössä. sieltä löytyy jos minkälaista opettajatutkintoa, mutta myös urheilu-, ruoka- ja ravitsemuslinjat. kerron myöhemmin, mitä kursseja otettiin, kun en nyt muista. ruokavaliota ja johtajuutta ainakin. kurssijärjestelmä täällä on ihan vinksallaan! kuten koko maa, luonnollisesi! ;-) kerrallaan käydään vain yhtä kurssia(!?), joka kestää viisi viikkoa. sitten alkaa seuraava. yhdessä lukukaudessa on kai viisi jaksoa. koulua on noin 2-3 kertaa viikossa. meidän koulurakennuksessa on muuten yökerho! mitä hemputtia. koulun pihalla oli myös suuri terassi baaritiskeineen, fatboyneen, palmuineen ja värikkäine lamppuineen. se oli nyt kyllä jo purettu. hämmentävää.

kaupunki on iso. sympaattinen ja kaunis. siisti, eloisa ja salaperäinen. jylhiä kallioita kirkkoineen, vehreitä puistoja jokien varrella ja värikkäitä puutaloja suloisine kyltteineen. ystävällisiä ihmisiä, tunnelmallisia pubeja, rentoja terasseja ja ihan hemputisti terasseja muuten! ja niin upeita sellaisia. ravintolakulttuuri on täällä edellä aikaansa, ainakin suomeen verrattuna. kunpa talous riittäisi kaikissa ihanissa kahviloissa, pubeissa ja ravintoloissa käymiseen. 

nyt menee hermo tähän puhelimella näpyttelemiseen. muutettiin tänään muun muassa mun sänky tänne kotiin navidadin, janskun ja maurizion kanssa. nyt katsotaan täällä nelisteen hömppäsarjoja kuin mikäkin perhe. navidad keittää teetä ja pian syödään voileipiä. hurjasti kaikkea, mitä en tähän ehtinyt kertoa, voi kauhia.