Vimppaa viiään

täällä göteborgissa järjestettiin viime viikolla jokavuotinen hyväntekeväisyystapahtuma, musikhjälpen. viikon ajan kerättiin rahaa vuoden teemalle, joka oli tänä vuonna jokaisen naisen oikeus selvitä raskaudesta. viikon ajan kolme julkkista asui lasikopissa keskustorilla vetämässä radio-ohjelmaa. ne nukkui siellä ja sai syödäkseen vain nestemäisiä keittoja viikon ajan. lasikopissa vieraili lähes taukoamatta artisteja ja muita mielenkiintoisia vieraita. rahaa kerättiin monin eri keinon, muun muassa toivomalla artisteilta biisejä, lahjottamalla summan jokaista viikonlopun aikana juotua olutta tai viikon aikana syötyä sushibiittiä kohden tai lahjoittamalla ravintolan henksun tipit naisten hyväksi. rahaa kerättiin yhteensä yli 1,5 miljoonaa euroa. musta toi konsepti on ihan huippu. kaupungilla vallitsi positiivinen ja kannustava tunnelma, kundit möi makkaraa kioskista ja lapset keräsi pulloja. muutamaa huippuartistia olisin halunnut päästä katsomaan, mutta mulla oli mukamas koko viikon niin kiire etten ehtinyt. onneksi anna raahasti mut sunnuntaina paikalle katsomaan lalehia. mä olin ihan myyty. en ollut kuunnellut lalehia kuin kerran aiemmin, mutta nyt ihastuin täysin sen olemukseen ja ääneen. meni iho kananlihalle wish i could stay -biisulista. ihana nainen.



viimeiset viikot on olleet parhaita. sitä on ollut menossa koko aika, tutustunut uusiin ihmisiin, viettänyt loistavia iltoja, nauranut ja nauttinut. järjestettiin janskun kanssa läksiäiset viime perjantaina meillä. oli ihan loistava ilta. tehtiin joulutorttuja ja naposteltiin kaikkea. avattiin skumppa, tehtiin jumppaliikkeitä ja esiteltiin omia erityistaitoja. oli hauskaa, kun ensimmäistä kertaa paikalliset koulukaverit tapasi erasmus -kamuja. niillä synkkäsi tosi hyvin ja noi oli ihanan kiinnostuneita vaihtareista ja kyselivät eri maista kaikenlaista. omissa kekkereissä tietysti aina toivoo, että kaikki viihtyy ja tulee juttuun. meiltä lähdettiin kaupungille jorailemaan ja oli niin hauskaa! lauantaina mentiin annan kaverin pikkujouluihin. ruotsalaiset kotibileet, ihan loistava elämys! kivoja tyyppejä, lämmin tunnelma ja pieni yksiö muuttui vaivattomasti tanssilattiaksi hetkessä. nauroin vaan väsymyksissäni kaikelle, mitä siellä tapahtui. lähdettiin muiden kanssa keskustaan, ne meni baariin ja me annan kanssa puolestaan jäätiin kadulle leikkimään löydetyillä kävelysauvoilla. käytiin vielä burreilla ennen yöpuuta. sunnuntaina vedettiin reginan kanssa kunnon hyvät sunnuntaikävelyt ja illalla se laleh.

hyvästejä on heitelty siellä täällä. syöty viimeinen illallinen porukalla meillä ja yritetty kekkata joitain kannustavia ja positiivisia vikoja sanoja. eilen mä olin ihan hämilläni kun oltiin tyttöjen kanssa after workissa. tilattiin halvat kaljat, jonka jälkeen ne haki buffetista ruokaa pöytään. tuijotin siinä haavi auki niitä ja meinasin sanoa, että ette te siitä saa ottaa! ne nauroi mulle, kun sanoin etten oo koskaan tiennyt että kaljan kylkiäisiksi saa syödä. ilmeisesti todella tavallinen käytäntö muualla. mutta ei kyllä suomessa?

koulussa on tullut myös piipahdettua toisinaan. vähän hengailtua ja istuskeltua kirjapaneeleissa. tänään oli hyvä luento sosiaalisesta mediasta. tosi vähän on tupannut koulujuttuja olemaan. ei mitään joulua edeltävää tenttivuorta siis. se kuitenkin harmikseni tarkoittaa sitä, että kaikki työt kasaantuvat tammikuulle. kurssi jatkuu 17.1 asti, joten paljon on vielä tehtävää. tai no, kaikki! suoritan nuo joulunjälkeiset opinnot siis kotoa käsin.

mä palaan huomenna suomeen. koko viikko on ollut enemmän tai vähemmän hulabaloota noin tunnetasolla. on hämmentävää tuntea samanaikaisesti päinvastaisia tunteita, haikeutta sekä innostusta. höystettynä ripauksella pelkoa! viikko alkoi tihrustamalla maanantai-aamuisella raitiovaunumatkalla. siinä mä sitten mietin, että jos nyt ajatuskin pistää palan kurkkuun, mitä käy perjantaina? nyt mulla on kuitenkin aiempia päiviä tyynempi olo. oikeastaan oon ihan tyyni. mutta se voi tarkoitaa vaan sitä, ettei tajua todellisuutta. alle kahdeksan tunnin päästä mä muutan täältä pois. nään navidadin viimeistä kertaa ennen aikaa x. sen hyvästeleminen tässä on se isoin pala. se on kanssa ihan haikena, ei haluais millään että muutan pois. jag vill inte att min andra dotter ska flytta, jag älskar henne!, hänen omin sanoin. meistä on tullut todella läheisiä. uskon, että jälkeenpäin asiat tajuaa vasta kunnolla. kuinka paljon henkilö merkitsee ja kuinka tärkeitä kiireettömät viikonlopun aamiaishetket todella olivat.

apua, mites tähän nyt sitten tiivistäis kaikki fiilingit ja kokemukset koko vaihtoajalta. mulla on ollut todella onnistununt erasmus-puolivuotinen. mä tulen muistamaan täältä ainoastaan positiivisia asioita! sillä en kokenut negatiivisia. negatiivisin muisto täältä on se, kun raha loppui ja harmistuin aiheen tiimoilta hetkeksi. hirmuisesti hyviä muistoja vain. rakastuin tähän kaupunkiin ensisilmäyksellä. ihmiset on olleet niin ystävällisiä. en ole kohdannut nyrppänaamoja kaupungilla kuljeksimassa. ihmiset auttavat vilpittömästi ja oma-aloitteisesti toisiaan sekä on todella avarakatseisia ja suvaitsevaisia toisia kohtaan. koulussa kaikki on keskenään yhtä porukkaa, lounastetaan milloin milläkin kokoonpanolla sekä jäädään lörpöttelemään koulun jälkeen pariksi tunniksi millä porukalla vaan. opettajat on olleet uskomattoman ihania. olleet kiinnostuneita, tsempanneet, ymmärtäneet, kehuneet, joustaneet, auttaneet ja pitäneet huolta että kaikki toimii. niihinkin on muodostunut tietynlainen tunneside täällä. tulen ikävöimään myös yliopistoa. se on tuntunut kotoisalta ja viihtyisältä paikalta koko syksyn.

niin hurjasti ihania ihmisiä tullut tavattua. koulussa kurssit oli vaihdellen kahdessa (suuressa) eri porukassa, joten oli mahdollisuus päästä kontaktiin monien eri ihmisten kanssa. koulukamujen ulkopuolella tuleekin sitten mikäs muukaan kun tantantaa.. erasmus. mahtavia ihmisiä ympäri maailmaa, bileitä, oppimista toisiltaan, ajatusten vaihtamista, toisten ymmärtämistä, yhteisöllisyyttä sekä yhteistä ajanviettoa. vaihdon the buddy on ollut kyllä ehdottomasti jansku. mitä olisinkaan tehnyt täällä ilman sua? en olisi varmaan päässyt edes opiskelemaan! kun et olisi puhunut meitä kouluun sisään ja hoitanut kaikki käytännön hommelit munkin puolesta. no okei, kaiken aina mun puolesta, haha! avuton olen. ja oikein hyvä tulkki olit myös minulle ekoina kuukausina. oot auttanut mua todella monen asian tiimoilla täällä. on ollut myös huippu ihan tällein vahingossa tutustua suhun näin hyvin! sun kanssa kaikki suju sutjakkaasti, eikä seurasta ollut koskaan puutetta :-) kiitos kaikesta.

mitäs tähän vielä mehustelis? mä oon oppinut täällä ihan kamalasti. itsestäni, elämästä ja maailmanmenosta. mä oon kasvanut täällä hurjasti. nykyinen onerva pyörittelee päätä sille vanhalle, joka joskus pari vuotta sitten oli vielä kuvioissa. kasvaminen on todella siisti juttu. mä en olisi oppinut kaikkea tätä, jos olisin pysynyt kotisohvalla tämän syksyn. nyt silmät luppasee ja pitäisi huomenna jaksaa näytellä ja seurata koko päivä koulussa ryhmädynamiikkaharjoituksia, raahata kahta jättilaukkua ympäri kaupunkia ja lentää tukholmaan ja helsinkiin. ehkä palaan tänne osoitteeseen vielä, jos mulla on jotain hirmutärkeää informaatiotaa vielä korvan takana. noot? (ehkä) viimeiset sanat: jos teillä on mahdollisuus, lähtekää vaihtoon! tämä kokemus kasvattaa ihmistä tavalla, josta ei ole muuta kuin hyötyä elämääsi varten.

2.

talvi saapui. ratikat ei kulje lumen takia. mein kämppä on täynnä tanssivia joulupukkeja, tonttuja, tuikkuja, jouluvaloja ja koristeita. täällä on niin kotoisaa. lämmin tunnelma ja paljon välittämistä. tänäänkin aamulla keittiöön astuessa pöydällä odotti aamiainen mulle. ja kello yksi on vielä aamu sunnuntaisin. kanakeitto porisee liedellä. ei ole kyllä kovin aikuinen olo. löhöön sängyssä muumilakanoiden välissä tipipaita päällä ja odottelen "onervaa, kom att äta!" -huudahdusta. no mikäs tässä ollessa. mä voisin yrittää muistaa viime viikkojen tapahtumia.

- kahden viikon loma koulusta. alkoi siinä muutaman päivän löllöilyn jälkeen turhauttamaan! unirytmi oli vinksallaan enkä saanut itsestäni paljoakaan irti. onneksi sentään urheilin lähes joka päivä. mua ei ole tehty tuommoseen laiskotteluun. arjen alettua tajusin, että se on juurikin se lepposa arki, joka tekee mut onnelliseksi. mä haluan toimia, tehdä, ottaa haasteita vastaan, oppia ja kehittyä. nauttia kaikesta mitä ympärillä tapahtuu. nyt pitäisi ainakin olla motivaatiota kohdata ensi viikolla alkava, lukukauden vimeinen kurssi.

- kolme viikonloppua tässä hurahtanut. jokainen on mennyt jos minkäkinmoisissa hipoissa ja kekkereissä. ilman viikonloppujen sosialisoitumisia olisin vamaan syönyt pääni täällä neljän seinän sisällä ollessani. olofshöjdissä (isoin opiskelija-asuntokeskittymä) oon viettänyt iltoja erasmus -kamujen kanssa. muutamia vaihtaripainoitteisia opiskelijapippaloita ollaan käyty katsastamassa, niitä tuppaa olemaan aika paljon noissa kylissä. yhdet oli liikuntasalissa, jossa oli ihan älytön määrä porukkaa. pelasin ekan kerran peer bongia ja voitettiin. mun ansiosta tietty. oon kyllä tullut tässä siihen tulokseen, että mä oon niin onnellinen etten saanut opiskelija-asuntoa! siellä saisi tuskin nukutuksi minään päivänä viikosta. ne huoneetkin on ihan kolkkoja. siellä on hauska käydä kurkkimassa menoa, mutta tänne ihanaan ja rauhalliseen kotiin on aina niin mukava palata illan päätteeksi. tämä kaupunginosa tuntuu myös niin paljon kotoisammalta. merikin tuossa lähes ikkunan alla.

- oon viettänyt iltoja myös luokkalaisten kanssa. mä olen ylpeä itsestäni, että oon vihdoin pystynyt hengailemaan niiden kanssa ihan normaalisti ja pysynyt mukana jutuissa. kielimuuri ei enää tunnu ylitsepääsemättömältä. onhan siinä kestänyt aikansa päästä kurssilaisten juttuihin mukaan, kun ei niiden keskusteluistakaan ole aikaisemmin mitään ymmärtänyt. vaikea siinä sitten mennä tekemään tuttavuutta ja heittämään ilmaan jotain keveää smalltalkia. itsevarmuutta on pitänyt myös kahmia puoleensa aikamoisesti. se alue on kyllä vieläkin hieman työn alla. perjantaina hengailtiin annan kanssa puolestaan meillä ja mentiin katsomassa yhtä mein lempparibändiä, panda da pandaa. oli kyllä ihan huippu keikka ja huippu ilta. ihan pähkinöinä siellä yleisössä.

- eilen muutama vaihtarikamu tuli meille ja toi leipomansa kakun ja keksejä. lähdettiin tästä kunnon hyviin reiveihin tohon kivenheiton päähän. ton mun lempparisillan alle, siihen graffittitaloon eli taidehalliin. mun uus lempipaikka ehdottomasti. oon ihastellut sitä rakennusta monet kerrat ulkoa. no okei, hieman oon kurkkinut ikkunoista sisään. tietysti just siellä sitten on tommosia tapahtumia, mitä mä oon koko syksyn ettinyt täältä! vihdoin kunnon musiikkia. me oltiin kaikki kaivattu juuri tuommosta paikkaa täällä. ilmainen sisäänpääsy ja narikka, luksusta. avenyella (kaupungin yöelämän keskittymä) et pääsisi edes sisään alle 15 eurolla. ja kyllä, ihan järkyttäviä nuo baarien sisäänpääsymaksut täällä! ei ole onneksi monta kertaa syksyn aikana joutunut noita sisäänpääsyjä maksella. oli huippu ilta, jorailtiin vaan ja nautittiin musiikista.

- koulussa oli tällä viikolla kaksi presentaatiota. pidettiin kokkikorneri joulutorttujen valmistuksesta sekä presentaatio rukiista suomessa. molemmat meni hyvin. kokkikornerissa saatiin seurata seitsemän muun ryhmän kokkailuja ja maistaa tuotoksia. voi miten paljon uusia ideoita ja reseptejä sai keittiöön! päällimäisenä mieleen jäi pizza, jonka pohja oli tehty kukkakaalista. niin hyvää. oli myös muun muassa kunnon piffiä, lohi-pinaatti-cremefraiche -omelettia ja oliivimörsseliä bruchetan päällä. perjantaisesta ruisesityksestä jäi kuitenkin vielä parempi filis. esitettiin tämä nyt tuntemattomalle luokalle ja paineet oli aika kovat. oltiin vielä viimeinen ryhmä ja piti saada ihmiset pysmään ylipäätään hereillä. mutta kaikki oli ihan fiiliksissä! ne nauroi ihan antaumuksella ruisleipämainokselle, kuunteli hymyissä suin ja kyseli kaikkea. jeah. syötettiin niille vähän jälkiuunileipää ja ruissipsejä myös. siihen päivään päättyikin neljäs kurssi. neljä takana, yksi edessä.

jotain randomjuttuja voisi vielä tähän lätkäistä. mä oon hurahtanut joogaan. kävin janskunkin salin joogassa ja olin sen jälkeen kuin missäkin taivaissa. tiukkaa akrobatia- ja voimareeniä 75 minuuttia. heitä siinä punnerrusasennossa sitten jalka olkapääsi yli ja kannattele koko vartaloasi ainoastaan käsilläsi. joku päivä mä opin senkin kyllä vielä. 12 yötä jäljellä ja mun maha heittää komean kärrynpyörän joka kerta kun muistan tän. tuntuu, että mä oon asunut täällä kauan. että mä olisin kotona. mutta mulla on koti, joka ei oo täällä. kaikki tuntuu jotenkin kaukaiselta. mä oon sopeutunut niin hyvin, että se tekee myös lähdöstä kahta vaikeampaa. kaikki tulee kyllä palautumaan suomessa varmasti nopeasti mieleen. tällä hetkellä mä en vaan muista elävästi kaikkea. mulla on kuitenkin tosi lämmin olo. mulla meni oikeastaan iho kananlihalle kun mietin sitä, että nään kaikki mun elämäni ihmiset ihan kohta.