Elämänkoulussa

viikko sitten mä heräsin kuolleista, vaihdoin yöppärit farmareihin ja suljin jopa netflixin varmaan ensimmäistä kertaa viikkoon. keskiviikkona vietettiin ihanan melissan synttäreitä, ilmestyin baariin ja jorailtiin lähes koko ilta. baari, yaki-da, on neljäkerroksinen vanha rakennus, jonka sisustusta tarkkaillessa tuntui, kuin olisi saapunut mummolaan. hypännyt ajassa taaksepäin vanhan ajan amerikkalaiseen saluunaan. astunut nykyaikaiseen coctail-baariin suurkaupungissa. joraillut hylätyn vanhan omakotitalon olohuoneessa kuviollisen maton päällä. sekä tullut eloisaan ja tunnelmalliseen ravintolaan jossain päin italiaa. pieni romanttinen parveke tupattu täyteen juhlijoita, pianosta rakennettu dj-koppi, lampunjalka oluthanana, kukkapöytiä kukkaruukkuineen, huonekaluja, baristoja, jykevät rappuset ja ylimmässä kerroksessa coctail-baari ja ravintola auki yömyöhään. valkopaitaiset ammattilaiset häärivät avokeittiössä asiakkaiden silmien alla, coctail-baarissa kaveriporukka istui pianon ääressä sitä pimputellen ja pienessä kahvilamaisessa lukunurkassa jokunen tyyppi pohtimassa maailmanmenoa. aivan mahtavaa housea ja nu-diskoa mummolan olkkarissa, jossa lenteli lasersäteitä pitkin huonetta. sanotaanko vaikka, että paikka ylitti odotukseni. rehelliset ruottalaiset jatkot ja aamun ensimmäisen ratikan odottelemista lämpösässä uusien tuttavien seurassa.

koulu on syönyt taas paljon aikaa. eilen esseen palautettua tuntui epätodelliselta viettää vapaapäivää ajattelematta mitään kouluun liittyvää. peruttu luento tuli oikein positiivisena yllätyksenä, sillä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. ja kun kerta oli tapellut itsensä sängystä aikaisin ylös, oli koko päivä aikaa tehdä juuri sitä mitä huvittaa. vein janskun mun lempikahvilaan, jossa ahmittiin tunnelmaa (ja paljon sumppia) itseemme pari kolme tuntia. lähdin yksikseni pyöräilemään ympäri keskustaa ja löysin taas uusia maisemia, satamia, katuja, putiikkeja, kahviloita ja puutarhan. ruusutarha sai mut fiilistelemään ensimmäistä kertaa elämässäni ruusuja ja sai mun pienen sisäisen viherpeukalon heräämään. kävelin vain ruusutarhaa ympäriinsä ja ihastelin pastellinsävyisiä ruusuja. puutarhassa kansalaiset viettivät päiväänsä kahvin kera terassilla, kirja kourassa ruusutarhan läheisyydessä tai kävellen joen vartta ruskaa ihastellen. mä oon kyllä luonteeltani aikamoinen ihastelija. voin vain pyöräillessäni pysähtyä esim. jokaisen kahvilan pihaan, kurkkia sisään, ihastella terassikalusteita ja hokea jotain mämuutantännemoikkaa mielessäni. puhumattakaan siitä, kun spottaan jonkun mojovan näköalapaikan, sisäpihan tai puutarhan.

me ilmottauduttiin janskun kanssa snow run festiin hietaniemen rannalle helmikuussa. siellä on jättimäinen temppurata, yökerhovalaistus, musiikkia ja kaikkia esteitä, kiipeilyseiniä ja liukumäkiä! päätettiin pistää ranttaliksi ja ilmottauduttiin kilpasarjaan. tapahtumaa varten piti siis alkaa treenaamaan, etten pökertyisi kesken sen radan. mut tuntevat tietävät, että hyvä kun mä jaksan kilometriä pinkoa. jansku käski mut tänään lenkille ja juostiinkin sitten koko sen radan pituus 40 minuutissa. todella iso askel mulle. yksi maailman parhaista fiiliksistä on se, kun kehittyy jossain asiassa ja ylittää itsensä. lumijuoksu mä oon valmis! oon käynyt myös sen verran ahkeraan tossa mein salin tunneilla, että alan jo olemaan osa naapuruston pahamaineista mummojengiä.

navidad on ihana ja yhteiselo sujuu kuin tanssi. leivotaan yhdessä, nautitaan chileläistä oncea (aamiaismainen ruokahetki iltaseittemän aikaan), se kokkaa mulle perinteistä chileläistä ruokaa, käydään kaupungilla ja nauretaan. se pesee mulle sukkia ja syöttää lusikalla mulle hunajaa kun oon kipeä. hyvä fiilis. elämänkoulua täällä käyn. seitsemässä viikossa on tullut opittua kamalasti asioita ympäristöstä, arvoista, itsestä, kulttuurista, omista tulevaisuudensuunnitelmista ja elämästä yleensäkin. mä oon myös päivä päivältä onnellisempi valitsemastani vaihtokohteesta. taidan olla aikas peruuttamattomasti hullaantunut tähän kolkkaan.

Nörtti nuhassa

vihdoin saa hyvällä omatunnolla kirjoitella tänne. ensimmäinen kurssi taputeltu ja lopputentti palautettu. aika siisti fiilis. lupasin viedä itseni sushille, jos selviydyn kunnialla tästä kurssista. mä oon haaveillut sushista yli kuukauden, ja lähipäivinä taitaa vihdoin olla onerva kolkuttelemassa jonkun ravintolan ovea. oon muuten varma, että kyseinen ruoka aiheuttaa riippuvuutta! eräskin yö vain valvoin sängyssä miettien kaikkia niitä ihania kalamöykkyjä. kolme kokonaista päivää tuossa tuli aherrettua koulujuttujen parissa. voin kertoa, että kun aamupäivällä herätessäsi istutat itsesi pöydän ääreen ja nostat pepun vasta nukkumaanmenoajan lähestyessä, voi pakarat olla hieman hellänä. ei muutenkaan yhtään tervettä tää touhu, kun liikahtaa päivässä korkeintaan jääkaapille ja unohdat miltä raitis ilma tuntuu. kun kielen vaihtaa ruotsiksi, niin kummasti myös opiskeluun käyttämäsi aika kymmenkertaistuu. toisaalta parempaa kielikylpyä en kyllä keksi.

ensimmäisen kurssin aikana tuli vähän shokkina laurealaiselle tää yliopiston meininki. ekana päivänä läimästiin käteen paperipruju, jossa luki viiden viikon tehtävät, kirjallisuus ja deadlinet. mistään ei sen jälkeen muistutettu. mulle kävi vielä vähän köpelösti, sillä olin unohtanut, että meille on koskaan jaettukaan mitään prujua. elin sitten pari viikkoa siinä uskossa, että koulusta ei vaan tule yksinkertaisesti mitään läksyjä. havahduttuani todellisuuteen tuli sitten aika kova kiire ahmia kirjoja ja päästä oikeaan rytmiin. kulttuurishokki on kuitenkin selätetty ja alkaa pikkuhiljaa jopa ymmärtää koulun meiningistä jotain. oon kyllä ikävöinyt hävettävän paljon laureaa. haaveillut suomenkielisistä luennoista, projekteista ja raporttien kirjoittamisesta!? eikö olisi normaalimpaa haaveilla esim. omasta sängystä tai kotipoluista. täällä ei voi nimittäin pitää itsestäänselvyytenä, että ymmärtää edes luennon aiheen saatika ohjeistuksen johonkin tehtävään. oon haaveillut siitä, että vois jopa osallistua johonkin yhteiseen keskusteluun tai vastata johonkin kysymykseen. kaikkea sitä oppiikin arvostamaan täällä.

nyt saa onneksi nauttia yhden päivän siitä, ettei yksinkertaisesti ole mitään mitä päntätä. huomenna alkaa seuraava kurssi: mat i samhället. koko ryhmä vaihtuu. ensimmäisellä kurssilla oli sekä restonomiopiskelijoita että ravitsemustieteen opiskelijoita, ja suurimmalla osalla oli opinnot jo loppusuoralla. seuraavalla kurssilla onkin enimmäkseen 1. vuoden opiskelijoita, joista suurin osa ravitsemustieteen tyyppejä. hauskaa vaihtelua. hauskaa vaihtelua on myös opiskella ravitsemusta seuraavat 10 viikkoa, sillä sitä ei omassa koulussa tule luettua ollenkaan. hyväksiluettua näitä kursseja en varmastikaan saa, mutta nää taisi olla ainoat kurssit, mitkä passasi tähän väliin. just hyvä. voi niiden pakollisten kanssa sitten tapella suomessa.

lähemmäs kahden viikon aikana mä olen pelannut fudista mein mahtavassa mimmiliigassa, nautiskellut punaviiniä janskun kanssa ja joraillut baarissa mahtavimman sesilin kanssa. olen pyörräillyt menemään ympäri kaupunkia ja käynyt tutustumassa aivan jättimäiseen kuntosaliin ilmaiseksi. massiivinen tehdashalli, monta eri "huonetta" ja dj soittamassa. olen käynyt myös oman salin joogassa ja jumpissa. oon hengaillut opiskelijakylässä fiilistelemässä mein omaa mahtavaa japanilaista dj:tä ja tutustumassa uusiin ihmisiin. oon kolunnut kirppiksiä ja tehnyt hyviä löytöjä. viime lauantaina järjestettiin pihakirppis hagassa. niin hurjasti ihmisiä, tyylikkäitä myyjiä, muotiretkuja, pizzan kokoisia korvapuusteja, joita syötiin haarukalla ja veitsellä, orkesteri, kasvomaalauksia ja enemmän herkkuja ja houkutuksia kuin mille olen koskaan alistunut tunnin sisällä. nenän edessä paistetut vohvelit, päänkokoiset keksit ja mehukkaat marjapiiraat huusi mun nimeä. poikkesin moneen kahvilaan vain kahmiakseni sitä tunnelmaa. olen ihan myyty noille perinteisille, sympaattisille ja tunnelmallisille kahviloille. samaan aikaan niin nuorekkaita, mutta huokuvat kuitenkin semmoista turvallista ja lämpöistä mummolan tunnelmaa. mä voisin höpöttää hagasta, mukulakivistä, pikkuputiikista, jossa saa kerätä kauhalla sateenkaarenvärisiä helmiä pussukkaan, korvapuustipizzoista, niin tyylikkäistä lapsista ja kauniista ihmisistä vaikka kuinka. kadun varret oli koristeltu rosoisilla ja pastillinsävyisillä terassikalusteilla ja niin perheet, iäkkäämmät pariskunnat kuin nuoret ystäväseurueet nautiskelivat paahteesta hörppien maitokahvejaan. tämä lauantai sai koko kaupunginosan heräämään henkiin ja samalla tuntui, että matkasi aikakoneella kesän viimeiseen päivään.

seuraavana missiona on selättää flunssa, että pääsisi ulos. pakko haukkailla tuosta ikkunan raosta hieman ulkoilmaa, ettei pökerry tänne sisälle. mua ei ole kyllä tehty olemaan paikallaan neljän seinän sisällä. onneksi mun komeampi puolisko luovutti sen netflix -tunnukset mulle, niin eipähän pitäisi ainakaan lehvat loppua..!

meigän lukaalissa pään raapimista

jättikorvari! eikä muute maksa ku reilu viis ee wat?

voisin haluta työskennellä esim. täällä (kauhea kaipuu töihin muuten! voi että, jos sitä pääsis pyörättämään parit kauniit kahvit ja palvelemaan paria mummoa just nyt!)