viimeiset viikot on olleet parhaita. sitä on ollut menossa koko aika, tutustunut uusiin ihmisiin, viettänyt loistavia iltoja, nauranut ja nauttinut. järjestettiin janskun kanssa läksiäiset viime perjantaina meillä. oli ihan loistava ilta. tehtiin joulutorttuja ja naposteltiin kaikkea. avattiin skumppa, tehtiin jumppaliikkeitä ja esiteltiin omia erityistaitoja. oli hauskaa, kun ensimmäistä kertaa paikalliset koulukaverit tapasi erasmus -kamuja. niillä synkkäsi tosi hyvin ja noi oli ihanan kiinnostuneita vaihtareista ja kyselivät eri maista kaikenlaista. omissa kekkereissä tietysti aina toivoo, että kaikki viihtyy ja tulee juttuun. meiltä lähdettiin kaupungille jorailemaan ja oli niin hauskaa! lauantaina mentiin annan kaverin pikkujouluihin. ruotsalaiset kotibileet, ihan loistava elämys! kivoja tyyppejä, lämmin tunnelma ja pieni yksiö muuttui vaivattomasti tanssilattiaksi hetkessä. nauroin vaan väsymyksissäni kaikelle, mitä siellä tapahtui. lähdettiin muiden kanssa keskustaan, ne meni baariin ja me annan kanssa puolestaan jäätiin kadulle leikkimään löydetyillä kävelysauvoilla. käytiin vielä burreilla ennen yöpuuta. sunnuntaina vedettiin reginan kanssa kunnon hyvät sunnuntaikävelyt ja illalla se laleh.
hyvästejä on heitelty siellä täällä. syöty viimeinen illallinen porukalla meillä ja yritetty kekkata joitain kannustavia ja positiivisia vikoja sanoja. eilen mä olin ihan hämilläni kun oltiin tyttöjen kanssa after workissa. tilattiin halvat kaljat, jonka jälkeen ne haki buffetista ruokaa pöytään. tuijotin siinä haavi auki niitä ja meinasin sanoa, että ette te siitä saa ottaa! ne nauroi mulle, kun sanoin etten oo koskaan tiennyt että kaljan kylkiäisiksi saa syödä. ilmeisesti todella tavallinen käytäntö muualla. mutta ei kyllä suomessa?
koulussa on tullut myös piipahdettua toisinaan. vähän hengailtua ja istuskeltua kirjapaneeleissa. tänään oli hyvä luento sosiaalisesta mediasta. tosi vähän on tupannut koulujuttuja olemaan. ei mitään joulua edeltävää tenttivuorta siis. se kuitenkin harmikseni tarkoittaa sitä, että kaikki työt kasaantuvat tammikuulle. kurssi jatkuu 17.1 asti, joten paljon on vielä tehtävää. tai no, kaikki! suoritan nuo joulunjälkeiset opinnot siis kotoa käsin.
mä palaan huomenna suomeen. koko viikko on ollut enemmän tai vähemmän hulabaloota noin tunnetasolla. on hämmentävää tuntea samanaikaisesti päinvastaisia tunteita, haikeutta sekä innostusta. höystettynä ripauksella pelkoa! viikko alkoi tihrustamalla maanantai-aamuisella raitiovaunumatkalla. siinä mä sitten mietin, että jos nyt ajatuskin pistää palan kurkkuun, mitä käy perjantaina? nyt mulla on kuitenkin aiempia päiviä tyynempi olo. oikeastaan oon ihan tyyni. mutta se voi tarkoitaa vaan sitä, ettei tajua todellisuutta. alle kahdeksan tunnin päästä mä muutan täältä pois. nään navidadin viimeistä kertaa ennen aikaa x. sen hyvästeleminen tässä on se isoin pala. se on kanssa ihan haikena, ei haluais millään että muutan pois. jag vill inte att min andra dotter ska flytta, jag älskar henne!, hänen omin sanoin. meistä on tullut todella läheisiä. uskon, että jälkeenpäin asiat tajuaa vasta kunnolla. kuinka paljon henkilö merkitsee ja kuinka tärkeitä kiireettömät viikonlopun aamiaishetket todella olivat.
apua, mites tähän nyt sitten tiivistäis kaikki fiilingit ja kokemukset koko vaihtoajalta. mulla on ollut todella onnistununt erasmus-puolivuotinen. mä tulen muistamaan täältä ainoastaan positiivisia asioita! sillä en kokenut negatiivisia. negatiivisin muisto täältä on se, kun raha loppui ja harmistuin aiheen tiimoilta hetkeksi. hirmuisesti hyviä muistoja vain. rakastuin tähän kaupunkiin ensisilmäyksellä. ihmiset on olleet niin ystävällisiä. en ole kohdannut nyrppänaamoja kaupungilla kuljeksimassa. ihmiset auttavat vilpittömästi ja oma-aloitteisesti toisiaan sekä on todella avarakatseisia ja suvaitsevaisia toisia kohtaan. koulussa kaikki on keskenään yhtä porukkaa, lounastetaan milloin milläkin kokoonpanolla sekä jäädään lörpöttelemään koulun jälkeen pariksi tunniksi millä porukalla vaan. opettajat on olleet uskomattoman ihania. olleet kiinnostuneita, tsempanneet, ymmärtäneet, kehuneet, joustaneet, auttaneet ja pitäneet huolta että kaikki toimii. niihinkin on muodostunut tietynlainen tunneside täällä. tulen ikävöimään myös yliopistoa. se on tuntunut kotoisalta ja viihtyisältä paikalta koko syksyn.
niin hurjasti ihania ihmisiä tullut tavattua. koulussa kurssit oli vaihdellen kahdessa (suuressa) eri porukassa, joten oli mahdollisuus päästä kontaktiin monien eri ihmisten kanssa. koulukamujen ulkopuolella tuleekin sitten mikäs muukaan kun tantantaa.. erasmus. mahtavia ihmisiä ympäri maailmaa, bileitä, oppimista toisiltaan, ajatusten vaihtamista, toisten ymmärtämistä, yhteisöllisyyttä sekä yhteistä ajanviettoa. vaihdon the buddy on ollut kyllä ehdottomasti jansku. mitä olisinkaan tehnyt täällä ilman sua? en olisi varmaan päässyt edes opiskelemaan! kun et olisi puhunut meitä kouluun sisään ja hoitanut kaikki käytännön hommelit munkin puolesta. no okei, kaiken aina mun puolesta, haha! avuton olen. ja oikein hyvä tulkki olit myös minulle ekoina kuukausina. oot auttanut mua todella monen asian tiimoilla täällä. on ollut myös huippu ihan tällein vahingossa tutustua suhun näin hyvin! sun kanssa kaikki suju sutjakkaasti, eikä seurasta ollut koskaan puutetta :-) kiitos kaikesta.
mitäs tähän vielä mehustelis? mä oon oppinut täällä ihan kamalasti. itsestäni, elämästä ja maailmanmenosta. mä oon kasvanut täällä hurjasti. nykyinen onerva pyörittelee päätä sille vanhalle, joka joskus pari vuotta sitten oli vielä kuvioissa. kasvaminen on todella siisti juttu. mä en olisi oppinut kaikkea tätä, jos olisin pysynyt kotisohvalla tämän syksyn. nyt silmät luppasee ja pitäisi huomenna jaksaa näytellä ja seurata koko päivä koulussa ryhmädynamiikkaharjoituksia, raahata kahta jättilaukkua ympäri kaupunkia ja lentää tukholmaan ja helsinkiin. ehkä palaan tänne osoitteeseen vielä, jos mulla on jotain hirmutärkeää informaatiotaa vielä korvan takana. noot? (ehkä) viimeiset sanat: jos teillä on mahdollisuus, lähtekää vaihtoon! tämä kokemus kasvattaa ihmistä tavalla, josta ei ole muuta kuin hyötyä elämääsi varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti