Vimppaa viiään

täällä göteborgissa järjestettiin viime viikolla jokavuotinen hyväntekeväisyystapahtuma, musikhjälpen. viikon ajan kerättiin rahaa vuoden teemalle, joka oli tänä vuonna jokaisen naisen oikeus selvitä raskaudesta. viikon ajan kolme julkkista asui lasikopissa keskustorilla vetämässä radio-ohjelmaa. ne nukkui siellä ja sai syödäkseen vain nestemäisiä keittoja viikon ajan. lasikopissa vieraili lähes taukoamatta artisteja ja muita mielenkiintoisia vieraita. rahaa kerättiin monin eri keinon, muun muassa toivomalla artisteilta biisejä, lahjottamalla summan jokaista viikonlopun aikana juotua olutta tai viikon aikana syötyä sushibiittiä kohden tai lahjoittamalla ravintolan henksun tipit naisten hyväksi. rahaa kerättiin yhteensä yli 1,5 miljoonaa euroa. musta toi konsepti on ihan huippu. kaupungilla vallitsi positiivinen ja kannustava tunnelma, kundit möi makkaraa kioskista ja lapset keräsi pulloja. muutamaa huippuartistia olisin halunnut päästä katsomaan, mutta mulla oli mukamas koko viikon niin kiire etten ehtinyt. onneksi anna raahasti mut sunnuntaina paikalle katsomaan lalehia. mä olin ihan myyty. en ollut kuunnellut lalehia kuin kerran aiemmin, mutta nyt ihastuin täysin sen olemukseen ja ääneen. meni iho kananlihalle wish i could stay -biisulista. ihana nainen.



viimeiset viikot on olleet parhaita. sitä on ollut menossa koko aika, tutustunut uusiin ihmisiin, viettänyt loistavia iltoja, nauranut ja nauttinut. järjestettiin janskun kanssa läksiäiset viime perjantaina meillä. oli ihan loistava ilta. tehtiin joulutorttuja ja naposteltiin kaikkea. avattiin skumppa, tehtiin jumppaliikkeitä ja esiteltiin omia erityistaitoja. oli hauskaa, kun ensimmäistä kertaa paikalliset koulukaverit tapasi erasmus -kamuja. niillä synkkäsi tosi hyvin ja noi oli ihanan kiinnostuneita vaihtareista ja kyselivät eri maista kaikenlaista. omissa kekkereissä tietysti aina toivoo, että kaikki viihtyy ja tulee juttuun. meiltä lähdettiin kaupungille jorailemaan ja oli niin hauskaa! lauantaina mentiin annan kaverin pikkujouluihin. ruotsalaiset kotibileet, ihan loistava elämys! kivoja tyyppejä, lämmin tunnelma ja pieni yksiö muuttui vaivattomasti tanssilattiaksi hetkessä. nauroin vaan väsymyksissäni kaikelle, mitä siellä tapahtui. lähdettiin muiden kanssa keskustaan, ne meni baariin ja me annan kanssa puolestaan jäätiin kadulle leikkimään löydetyillä kävelysauvoilla. käytiin vielä burreilla ennen yöpuuta. sunnuntaina vedettiin reginan kanssa kunnon hyvät sunnuntaikävelyt ja illalla se laleh.

hyvästejä on heitelty siellä täällä. syöty viimeinen illallinen porukalla meillä ja yritetty kekkata joitain kannustavia ja positiivisia vikoja sanoja. eilen mä olin ihan hämilläni kun oltiin tyttöjen kanssa after workissa. tilattiin halvat kaljat, jonka jälkeen ne haki buffetista ruokaa pöytään. tuijotin siinä haavi auki niitä ja meinasin sanoa, että ette te siitä saa ottaa! ne nauroi mulle, kun sanoin etten oo koskaan tiennyt että kaljan kylkiäisiksi saa syödä. ilmeisesti todella tavallinen käytäntö muualla. mutta ei kyllä suomessa?

koulussa on tullut myös piipahdettua toisinaan. vähän hengailtua ja istuskeltua kirjapaneeleissa. tänään oli hyvä luento sosiaalisesta mediasta. tosi vähän on tupannut koulujuttuja olemaan. ei mitään joulua edeltävää tenttivuorta siis. se kuitenkin harmikseni tarkoittaa sitä, että kaikki työt kasaantuvat tammikuulle. kurssi jatkuu 17.1 asti, joten paljon on vielä tehtävää. tai no, kaikki! suoritan nuo joulunjälkeiset opinnot siis kotoa käsin.

mä palaan huomenna suomeen. koko viikko on ollut enemmän tai vähemmän hulabaloota noin tunnetasolla. on hämmentävää tuntea samanaikaisesti päinvastaisia tunteita, haikeutta sekä innostusta. höystettynä ripauksella pelkoa! viikko alkoi tihrustamalla maanantai-aamuisella raitiovaunumatkalla. siinä mä sitten mietin, että jos nyt ajatuskin pistää palan kurkkuun, mitä käy perjantaina? nyt mulla on kuitenkin aiempia päiviä tyynempi olo. oikeastaan oon ihan tyyni. mutta se voi tarkoitaa vaan sitä, ettei tajua todellisuutta. alle kahdeksan tunnin päästä mä muutan täältä pois. nään navidadin viimeistä kertaa ennen aikaa x. sen hyvästeleminen tässä on se isoin pala. se on kanssa ihan haikena, ei haluais millään että muutan pois. jag vill inte att min andra dotter ska flytta, jag älskar henne!, hänen omin sanoin. meistä on tullut todella läheisiä. uskon, että jälkeenpäin asiat tajuaa vasta kunnolla. kuinka paljon henkilö merkitsee ja kuinka tärkeitä kiireettömät viikonlopun aamiaishetket todella olivat.

apua, mites tähän nyt sitten tiivistäis kaikki fiilingit ja kokemukset koko vaihtoajalta. mulla on ollut todella onnistununt erasmus-puolivuotinen. mä tulen muistamaan täältä ainoastaan positiivisia asioita! sillä en kokenut negatiivisia. negatiivisin muisto täältä on se, kun raha loppui ja harmistuin aiheen tiimoilta hetkeksi. hirmuisesti hyviä muistoja vain. rakastuin tähän kaupunkiin ensisilmäyksellä. ihmiset on olleet niin ystävällisiä. en ole kohdannut nyrppänaamoja kaupungilla kuljeksimassa. ihmiset auttavat vilpittömästi ja oma-aloitteisesti toisiaan sekä on todella avarakatseisia ja suvaitsevaisia toisia kohtaan. koulussa kaikki on keskenään yhtä porukkaa, lounastetaan milloin milläkin kokoonpanolla sekä jäädään lörpöttelemään koulun jälkeen pariksi tunniksi millä porukalla vaan. opettajat on olleet uskomattoman ihania. olleet kiinnostuneita, tsempanneet, ymmärtäneet, kehuneet, joustaneet, auttaneet ja pitäneet huolta että kaikki toimii. niihinkin on muodostunut tietynlainen tunneside täällä. tulen ikävöimään myös yliopistoa. se on tuntunut kotoisalta ja viihtyisältä paikalta koko syksyn.

niin hurjasti ihania ihmisiä tullut tavattua. koulussa kurssit oli vaihdellen kahdessa (suuressa) eri porukassa, joten oli mahdollisuus päästä kontaktiin monien eri ihmisten kanssa. koulukamujen ulkopuolella tuleekin sitten mikäs muukaan kun tantantaa.. erasmus. mahtavia ihmisiä ympäri maailmaa, bileitä, oppimista toisiltaan, ajatusten vaihtamista, toisten ymmärtämistä, yhteisöllisyyttä sekä yhteistä ajanviettoa. vaihdon the buddy on ollut kyllä ehdottomasti jansku. mitä olisinkaan tehnyt täällä ilman sua? en olisi varmaan päässyt edes opiskelemaan! kun et olisi puhunut meitä kouluun sisään ja hoitanut kaikki käytännön hommelit munkin puolesta. no okei, kaiken aina mun puolesta, haha! avuton olen. ja oikein hyvä tulkki olit myös minulle ekoina kuukausina. oot auttanut mua todella monen asian tiimoilla täällä. on ollut myös huippu ihan tällein vahingossa tutustua suhun näin hyvin! sun kanssa kaikki suju sutjakkaasti, eikä seurasta ollut koskaan puutetta :-) kiitos kaikesta.

mitäs tähän vielä mehustelis? mä oon oppinut täällä ihan kamalasti. itsestäni, elämästä ja maailmanmenosta. mä oon kasvanut täällä hurjasti. nykyinen onerva pyörittelee päätä sille vanhalle, joka joskus pari vuotta sitten oli vielä kuvioissa. kasvaminen on todella siisti juttu. mä en olisi oppinut kaikkea tätä, jos olisin pysynyt kotisohvalla tämän syksyn. nyt silmät luppasee ja pitäisi huomenna jaksaa näytellä ja seurata koko päivä koulussa ryhmädynamiikkaharjoituksia, raahata kahta jättilaukkua ympäri kaupunkia ja lentää tukholmaan ja helsinkiin. ehkä palaan tänne osoitteeseen vielä, jos mulla on jotain hirmutärkeää informaatiotaa vielä korvan takana. noot? (ehkä) viimeiset sanat: jos teillä on mahdollisuus, lähtekää vaihtoon! tämä kokemus kasvattaa ihmistä tavalla, josta ei ole muuta kuin hyötyä elämääsi varten.

2.

talvi saapui. ratikat ei kulje lumen takia. mein kämppä on täynnä tanssivia joulupukkeja, tonttuja, tuikkuja, jouluvaloja ja koristeita. täällä on niin kotoisaa. lämmin tunnelma ja paljon välittämistä. tänäänkin aamulla keittiöön astuessa pöydällä odotti aamiainen mulle. ja kello yksi on vielä aamu sunnuntaisin. kanakeitto porisee liedellä. ei ole kyllä kovin aikuinen olo. löhöön sängyssä muumilakanoiden välissä tipipaita päällä ja odottelen "onervaa, kom att äta!" -huudahdusta. no mikäs tässä ollessa. mä voisin yrittää muistaa viime viikkojen tapahtumia.

- kahden viikon loma koulusta. alkoi siinä muutaman päivän löllöilyn jälkeen turhauttamaan! unirytmi oli vinksallaan enkä saanut itsestäni paljoakaan irti. onneksi sentään urheilin lähes joka päivä. mua ei ole tehty tuommoseen laiskotteluun. arjen alettua tajusin, että se on juurikin se lepposa arki, joka tekee mut onnelliseksi. mä haluan toimia, tehdä, ottaa haasteita vastaan, oppia ja kehittyä. nauttia kaikesta mitä ympärillä tapahtuu. nyt pitäisi ainakin olla motivaatiota kohdata ensi viikolla alkava, lukukauden vimeinen kurssi.

- kolme viikonloppua tässä hurahtanut. jokainen on mennyt jos minkäkinmoisissa hipoissa ja kekkereissä. ilman viikonloppujen sosialisoitumisia olisin vamaan syönyt pääni täällä neljän seinän sisällä ollessani. olofshöjdissä (isoin opiskelija-asuntokeskittymä) oon viettänyt iltoja erasmus -kamujen kanssa. muutamia vaihtaripainoitteisia opiskelijapippaloita ollaan käyty katsastamassa, niitä tuppaa olemaan aika paljon noissa kylissä. yhdet oli liikuntasalissa, jossa oli ihan älytön määrä porukkaa. pelasin ekan kerran peer bongia ja voitettiin. mun ansiosta tietty. oon kyllä tullut tässä siihen tulokseen, että mä oon niin onnellinen etten saanut opiskelija-asuntoa! siellä saisi tuskin nukutuksi minään päivänä viikosta. ne huoneetkin on ihan kolkkoja. siellä on hauska käydä kurkkimassa menoa, mutta tänne ihanaan ja rauhalliseen kotiin on aina niin mukava palata illan päätteeksi. tämä kaupunginosa tuntuu myös niin paljon kotoisammalta. merikin tuossa lähes ikkunan alla.

- oon viettänyt iltoja myös luokkalaisten kanssa. mä olen ylpeä itsestäni, että oon vihdoin pystynyt hengailemaan niiden kanssa ihan normaalisti ja pysynyt mukana jutuissa. kielimuuri ei enää tunnu ylitsepääsemättömältä. onhan siinä kestänyt aikansa päästä kurssilaisten juttuihin mukaan, kun ei niiden keskusteluistakaan ole aikaisemmin mitään ymmärtänyt. vaikea siinä sitten mennä tekemään tuttavuutta ja heittämään ilmaan jotain keveää smalltalkia. itsevarmuutta on pitänyt myös kahmia puoleensa aikamoisesti. se alue on kyllä vieläkin hieman työn alla. perjantaina hengailtiin annan kanssa puolestaan meillä ja mentiin katsomassa yhtä mein lempparibändiä, panda da pandaa. oli kyllä ihan huippu keikka ja huippu ilta. ihan pähkinöinä siellä yleisössä.

- eilen muutama vaihtarikamu tuli meille ja toi leipomansa kakun ja keksejä. lähdettiin tästä kunnon hyviin reiveihin tohon kivenheiton päähän. ton mun lempparisillan alle, siihen graffittitaloon eli taidehalliin. mun uus lempipaikka ehdottomasti. oon ihastellut sitä rakennusta monet kerrat ulkoa. no okei, hieman oon kurkkinut ikkunoista sisään. tietysti just siellä sitten on tommosia tapahtumia, mitä mä oon koko syksyn ettinyt täältä! vihdoin kunnon musiikkia. me oltiin kaikki kaivattu juuri tuommosta paikkaa täällä. ilmainen sisäänpääsy ja narikka, luksusta. avenyella (kaupungin yöelämän keskittymä) et pääsisi edes sisään alle 15 eurolla. ja kyllä, ihan järkyttäviä nuo baarien sisäänpääsymaksut täällä! ei ole onneksi monta kertaa syksyn aikana joutunut noita sisäänpääsyjä maksella. oli huippu ilta, jorailtiin vaan ja nautittiin musiikista.

- koulussa oli tällä viikolla kaksi presentaatiota. pidettiin kokkikorneri joulutorttujen valmistuksesta sekä presentaatio rukiista suomessa. molemmat meni hyvin. kokkikornerissa saatiin seurata seitsemän muun ryhmän kokkailuja ja maistaa tuotoksia. voi miten paljon uusia ideoita ja reseptejä sai keittiöön! päällimäisenä mieleen jäi pizza, jonka pohja oli tehty kukkakaalista. niin hyvää. oli myös muun muassa kunnon piffiä, lohi-pinaatti-cremefraiche -omelettia ja oliivimörsseliä bruchetan päällä. perjantaisesta ruisesityksestä jäi kuitenkin vielä parempi filis. esitettiin tämä nyt tuntemattomalle luokalle ja paineet oli aika kovat. oltiin vielä viimeinen ryhmä ja piti saada ihmiset pysmään ylipäätään hereillä. mutta kaikki oli ihan fiiliksissä! ne nauroi ihan antaumuksella ruisleipämainokselle, kuunteli hymyissä suin ja kyseli kaikkea. jeah. syötettiin niille vähän jälkiuunileipää ja ruissipsejä myös. siihen päivään päättyikin neljäs kurssi. neljä takana, yksi edessä.

jotain randomjuttuja voisi vielä tähän lätkäistä. mä oon hurahtanut joogaan. kävin janskunkin salin joogassa ja olin sen jälkeen kuin missäkin taivaissa. tiukkaa akrobatia- ja voimareeniä 75 minuuttia. heitä siinä punnerrusasennossa sitten jalka olkapääsi yli ja kannattele koko vartaloasi ainoastaan käsilläsi. joku päivä mä opin senkin kyllä vielä. 12 yötä jäljellä ja mun maha heittää komean kärrynpyörän joka kerta kun muistan tän. tuntuu, että mä oon asunut täällä kauan. että mä olisin kotona. mutta mulla on koti, joka ei oo täällä. kaikki tuntuu jotenkin kaukaiselta. mä oon sopeutunut niin hyvin, että se tekee myös lähdöstä kahta vaikeampaa. kaikki tulee kyllä palautumaan suomessa varmasti nopeasti mieleen. tällä hetkellä mä en vaan muista elävästi kaikkea. mulla on kuitenkin tosi lämmin olo. mulla meni oikeastaan iho kananlihalle kun mietin sitä, että nään kaikki mun elämäni ihmiset ihan kohta.

Fiilailua

aurinko käy päivä päivältä yhä lyhyemmillä visiiteillä, näyttävät jouluvalot on ripustettu koristamaan katuja ja paikallisessa huvipuistossa on myös jo joulu. terasseja on alettu vihdoin purkamaan ja pipoakin käytetään sen oikean tehtävän vuoksi. mä oon alkanut pitämään talvesta. tai syksyähän tämä vielä on, lämpömittari toistaiseksi plussan puolella ja tennarit pysyvät kuivina ulkona kävellessä. mitäköhän mä olen puuhaillut viimeisen lähes kolmen viikon aikana, siinä vasta kysymys!

olavi lensi takaisin tänne pari viikkoa sitten. vietettiin semmoinen rehellinen viikon pituinen loma, syötiin ulkona (menetin mun hard rock cafe neitsyyden! tähänastisen elämäni paras nachoplate ja tosi hyvä burre myös!), istuskeltiin kuppiloissa ja maisteltiin ja fiilailtiin hurjasti eri pale ale -oluita, käytiin parilla keikalla, koluttiin kauppoja, kiivettiin tonne korkealle kukkulalle moikkaamaan hirvikamuja ja muita eläintovereita, rentoiltiin ja läskeiltiin vaan aika pitkän kaavan kautta. oma loma on paras loma! oli kyllä ihan täydellinen viikko, ei paremmasta tietoa.

tällä viikolla mulla oli syksyn ensimmäinen tentti. opiskelumotivaatio oli ottanut äkkilähdön jonnekin todella kauas ja mua kiinnosti huomattavasti enemmän himymin juonessa pysyminen kuin istumatyötä tekevän ihmisen päivän suositellun energiantarpeen laskeminen, päivittäinen proteiinin saanti prosentteina koko päivän energiansaannista ja kerta- ja monityydyttyneiden rasvojen päivittäinen saantisuositus. tenttialueena koko siihenastisen kurssin luennot, nettimatsku sekä kaksi kirjaa. mä paneuduin aiheeseen vasta viimeisenä päivänä ajatuksella. mutta arvatkaa mitä. mä lähdin tentistä pomppien. mä osasin vastata kaikkiin kysymyksiin jotain, ja lähes kaikissa kysymyksissä vastaustila loppui kesken. mä niin ylitin itteni. en ainoastaan sisäistänyt kamalaa määrää tietoa alasta (jota en edes opiskele!!) yhdessä päivässä, vaan selviydyin ongelmitta ruotsinkielisestä tentistä! tarinaa tuli, eikä kysymyksetkään olleet hepreaa. että onnistuminen saa itselle hyvän olon. toivotaan, että menee läpi. en olisi kuvitellut että edes tentin läpäisyyn olisi tolla laiskamadolla mahiksia. mukava huomata myös, että on ollut luennoilla oikeasti jopa messissä ja sisäistänyt asioita niiden pohjalta.

koulusta vielä hieman. meillä oli viime viikolla makukoulu! heitettiin kokin hatut päähän ja essut niskaan. kokkailtiin pienryhmissä 6 eri ruokalajia ja jokaisesta 3-6 variaatiota. käytettiin kaikkiin ruokiin eri maitotuotetta ja pari tuntia sitten maisteltiin ruokia ringissä, arvioitiin makuja, arvailtiin maitotuotteita ja pohdittiin miten variaatiot erosi toisistaan. laureassa on saanut toki vuoden päivät pyöriä essu päällä keittiössä ruoka-aineiden äärellä, mutta tää makukoulu otti mulle ihan uuden näkökulman ja sukelsi aiheen sisälle. on tää kyllä uskomaton tilaisuus tämmöiselle restonomiopiskelijalle hypätä yhtäkkiä ihan vieraaseen yliopistoon lukemaan ravitsemustiedettä. tulee kyllä siistejä elämyksiä, kuten tuo makukoulu ja siitä saadut pohdinnat. en olisi kyllä oikeastaan voinut toivoa mielenkiintoisempia kursseja vaihtokoulultani. aiheet kiinnostavat todella, sillä havahduin esimerkiksi ruokapöydässä vertailevani kahden eri margariinipaketin ravintosisältöjä ja rasvojen laatua. kurssit on myös vaikuttaneet ruokatottumuksiini, ostokäyttäytymiseeni sekä saaneet mut miettimään myös eettisiä kysymyksiä. kamalan iso läjä uutta on tullut pohdittua ja opittua tänä syksynä, nyt kun alkaa miettimään. jee, opiskelu on kivaa!

viime perjantaina avattiin lisebergin joulu ja mentiin sinne göteborgin suomalaisten nuorten kanssa. uusia tuttavuuksia, hirveästi valoja puissa, taloissa ja katoksissa, kojuissa ja laitteissa, tekolunta, pilkullisia minipossuja, karamellisoituja manteleita ja chai lattea vaahtokarkkien kera, jono joulupukin polvelle, näyttävä luisteluesitys isolla jäällä ja niin paljon yleisöä, valaistuja sokkelopolkuja tekokuusimetsässä, poroja ja nuotioita. olisin voinut jäädä nuuhkimaan jokaista pikkuruista puista kojua, jossa iloiset myyjät kauppasivat mitä houkuttelevimpia herkkuja ja makeisia. en ole koskaan ollut joulumarkkinoilla, jossa kojut olisivat olleet niin houkuttelevia ja myyviä! ne mökkerötkin näyttivät aivan piparkakkutaloilta. tanssittiin myös tanssipeliä pelitalossa, jehei. jatkettiin pienemmällä porukalla vielä iltaa ja hurautettiin lasihissillä korkean, hienon tornin kattokerrokseen. kattokerroksen baarin seinät olivat kaikki myös lasia. että siellä oli siisti tunnelma. kaupunginvalot hohtivat kaukana alhaalla ja porukkaa oli kun mun synttäreillä! viereisessä tornitalossa oli uima-allas, joka tuli ulokkeena talosta ulos... vaatimatonta. sisällä olevan saunan seinät olivat myös lasia ja se sauna näytti joltain massiiviselta hengailuhuoneelta. ei jääty kuitenkaan sinne, vaan lähdettiin sporttibaariin kannustamaan ruotsia fudiksessa. kivaa porukkaa, kiva ilta.

mulla alkoi sen tentin jälkeen kahden viikon loma. mikäs tässä ollessa! päivän asua toimittaa kalsongit ja siihen malliin. päivät on mennyt enimmäkseen lenkkeillessä, nukkuessa aivan liian pitkään ja salilla. oon ihan hullaantunut tuohon rantaviivaan, niin että saan kylmiä väreitä vaan niistä maisemista. mä rakastan merta! eksyin vanhaan satamaan, se oli hieno. ruostetta, vanhoja kylttejä, vanhoja purjelaivoja ja kaunokirjoitusta niiden kuluneissa nimilaatoissa. tänään kokkasin navidadille avokadopastaa ja se oli ihan fiiliksissä rakkaasta raaka-aineesta taiotusta uudesta ruoasta. viikonloppuna luvassa hieman juhlintaa pitkästä aikaa, nään vaihtarikavereita sekä myös luokkakavereita! täällä on muuten pelkästään hyviä tyyppejä, ei yhtäkään mälsää! oonkos kertonut?

 siinä se nyt on... hui!!

Onni

tuntuu, että tämän 2,5 viikon aikana tämä on ensimmäinen kerta, kun ehdin istuutumaan alas kirjoittaakseni tänne. pidän sitä kuitenkin enemmän kivana kuin tyhmänä juttuna. voi että, sitä on ehtinyt vaikka mitä. aloitetaan tärkeimmästä, eli elämäni ihmisistä, jotka lensivät mun luo. kaksi viikkoa sitten olavi lensi tänne. voin kertoa, että näkeminen oli aikamoinen shokki. sitä oli elänyt täällä aivan omassa kuplassa vajaa kaksi kuukautta, joten kyllä, se oli enemmän kuin hurjaa. juuri tämän henkilön näkeminen, mutta myös jonkun, joka toi itsensä kautta mun suomielämää tänne ja rikkoi jollain tapaa tämän kuplan, missä elin. jossa kaikki elämäni ihmiset on tuntuneet jotenkin kaukaisilta ja epätodellisilta. onpa vaikea selittää. hyvä, ettei lähtenyt jalat alta lentokentällä odotellessa. saatoinpas sitten viettää tähänastisen elämäni parhaan viikonlopun. viikon vaihtuessa arki jysähti päähän ja lujaa. masistelulle ei ollut kuitenkaan aikaa, sillä piti hoitaa kurssin hommat pakettiin ennen perjantaita, jolloin neljä mun ihanaa tyttöä lensi (paitsi yksi junaili) tänne. kyllä sitä taas semmonen ihan rehellinen itku pääsi noita nähdessä. majoitin kaikki mun pieneen huoneeseen ja oli kyllä aika mielenkiintoinen kokemus, mutta kivaa! perjantaina juhlittiin mun synttäreitä meidän asuintalon takkahuoneessa ja latinalaishenkisessä jokilaivabaarissa lantiota vatkaten. muuten viikonloppu meni ulkona syöden, kahviloissa ja baareissa istuskellen, vintagekauppoja koluten ja takkatulen äärellä juoruten. käytiin myös ruokamessuilla ja olin eniten fiiliksissä kaikista erilaisista lihoista ja salamipötköistä. mä en voi muuta, kuin olla vaan uskomattoman kiitollinen kaikille näille ihanille ja uskomattomille tyypeille, jotka ostelee lentoja mun luokse. mun! hullu ajatus minusta. nää ihmiset saa mut todella onnelliseksi.

perjantaina loppui toinen kurssi. kaksi takana, kaksi edessä. ensi viikolla alkaa ravitsemuksen uusi kurssi, johon sisältyy paljon kemiaa. kauhistuttaa hieman. noilla muilla kurssilaisilla on tän kurssin sisällä myös mikrobiologiakurssi, jota mulla ei ole, joten mulla on silloin kaksi viikkoa lomaa! mihis sitä lähtis?
perjantaina oli ryhmätyön presentaatio ja jäi kyllä todela hyvä mieli esityksestä. mä oon selättänyt mun esiintymiskammon. tai ainakaan siitä ei nyt ollut havaintoakaan. presentaatio ei jännittänyt, siistiä. mutta se, että presentaatio ruotsiksi ei jännittänyt, on iso kehitysaskel. tuntui jotenkin nurinkuriselta, että se olin minä, joka tsemppasi ja rauhotteli äidinkielellään puhuvaa ryhmäläistä esitykseen. puolissa esityksissä porukka tarjosi ruokaa ja juomaa yleisölle, mitä täällä tapahtuu! yrttiteet, tacot, dipit, taatelit, suklaat ja kaverit ilmestyi vain siihen nenän eteen. mäkin alan tarjoilla suomessa koko luokalle ruokaa, jos se vähääkään liittyy aiheeseen. haha.

juhlistettiin kurssin loppua yhdessä koulukamujen kanssa lounaan merkeissä. mentiin vielä pienemmällä porukalla kuppilaan istuskelemaan iltaan asti. mulla oli tosi hauskaa! tuli niin hyvä fiilis, kun tajusin, että pysyin oikeasti jutuissa mukana ja sain vihdoin itsestänikin irti jotain. en olisi odottanut, että parissa kuukaudessa kieli kehittyisi näin paljon. illalla kaupungilla yksin kävellessäni mulla tuli kylmiä väreitä. se onnellisuuden tunne yhdistettynä siihen tunnelmaan, joka keskustassa vallitsi. mä jähmetyin taas aika ajoin paikoilleni  vain kahmiakseni sitä taianomaista tunnelmaa itseeni. marraskuun ensimmäinen päivä. taivas oli musta ja ilma noin kahdeksan celsiusastetta plussan puolella. seurueita matkalla eloisiin ja täyteen tupattuihin ravintoloihin, joiden keskieurooppalaiseen tunnelmaan, puheensorinaan ja lämpöön pystyi eläytymään ohi kävellessään. jouluvalot oli ripustettu ja sytytetty katujen ylle. lähes jokaisen avonaisen liikkeen tai ravitsemusliikkeen ovella oli ulkotulia tai lyhtyjä. puhumattakaan niistä terasseista, joiden pöytiä lyhdyt ja tuikut koristivat. kaulaliinoihin hukuttautuneet nuoret siemailivat terasseilla posliinikupeista tai lasituopeista. marraskuu ja terassit täynnä, nyt herätys oikeasti kansa! semmonen kutina, että tää kaupunki tulee olemaan todella kaunis myös joulun alla.

liityin göteborgin suomalaisten nuorten seuraan ja meillä oli leffa-ilta tällä viikolla semmosessa vanhassa leffateatterissa. oli hauskaa lörpötellä suomalaisten kanssa ja jakaa kokemuksia. rakastuin koko siihen punatiiliseen rakennukseen. löysin myös kaikki götiksen hipsterit saman katon alta. ehkä paikan tunnelmasta kertoo hieman se, että ennen elokuvan alkua henkseleihin sonnustautunut, vaahteranmäen eemeliä muistuttava poika tuli eteen höpisemään ja toivottamaan hyvää elokuvanautintoa. olipa muuten hassua kuulla ympärillä niin paljon suomea. mitäköhän muuta. lenkkeilin eräs päivä rantaviivaa pitkin poispäin kaupungista ja löysin taas uuden kivan kaupunginosan. mulla meni myös iho kananlihalle, kun kuljin tuon (ainakin mun silmään) jättimäisen sillan ali. se oli niin iso, että se oli vähän pelottava. tiedän, olen outo. sillan alla oli kulttuuritalo, ja siinä taas jokin varmasti kiva ravintola. katutaidetta ja skeittiparkki. ihanan urbaani paikka. olen urheillut viime aikoina paljon. lamppuja on myös syttynyt päähän sen suhteen, mitä haluaisin alkaa harrastamaan ja missä haluan kehittyä. tuntuu, että oon myös löytänyt sen itseni, jonka kadotin lähes 10 vuotta sitten, kun lopetin telinevoimistelun. tuntuu, että on löytänyt jotain tärkeää ja ominaista, jonka merkityksen itselleen oli unohtanut aivan liian pitkäksi aikaa.

paraikaa mä vietän vapaaviikonloppua. ensimmäinen viikonloppu miesmuistiin, kun ei tarvitse opiskella. ihana lauantai. hereille zumban ja salin avuin, hidas aamiainen sängyssä himymiä katsellen, kirppisten kiertelyä, kaupungilla käppäilyä, valokuvailua, ciabattan leipomista ja kynttilöiden polttamista. mä asun täällä enää noin puolitoista kuukautta. totta puhuen aika tunteita herättävä ajatus. kaikki on kuitenkin enemmän kuin hyvin. syysdepis taisi unohtaa mut välistä tänä vuonna.

Elämänkoulussa

viikko sitten mä heräsin kuolleista, vaihdoin yöppärit farmareihin ja suljin jopa netflixin varmaan ensimmäistä kertaa viikkoon. keskiviikkona vietettiin ihanan melissan synttäreitä, ilmestyin baariin ja jorailtiin lähes koko ilta. baari, yaki-da, on neljäkerroksinen vanha rakennus, jonka sisustusta tarkkaillessa tuntui, kuin olisi saapunut mummolaan. hypännyt ajassa taaksepäin vanhan ajan amerikkalaiseen saluunaan. astunut nykyaikaiseen coctail-baariin suurkaupungissa. joraillut hylätyn vanhan omakotitalon olohuoneessa kuviollisen maton päällä. sekä tullut eloisaan ja tunnelmalliseen ravintolaan jossain päin italiaa. pieni romanttinen parveke tupattu täyteen juhlijoita, pianosta rakennettu dj-koppi, lampunjalka oluthanana, kukkapöytiä kukkaruukkuineen, huonekaluja, baristoja, jykevät rappuset ja ylimmässä kerroksessa coctail-baari ja ravintola auki yömyöhään. valkopaitaiset ammattilaiset häärivät avokeittiössä asiakkaiden silmien alla, coctail-baarissa kaveriporukka istui pianon ääressä sitä pimputellen ja pienessä kahvilamaisessa lukunurkassa jokunen tyyppi pohtimassa maailmanmenoa. aivan mahtavaa housea ja nu-diskoa mummolan olkkarissa, jossa lenteli lasersäteitä pitkin huonetta. sanotaanko vaikka, että paikka ylitti odotukseni. rehelliset ruottalaiset jatkot ja aamun ensimmäisen ratikan odottelemista lämpösässä uusien tuttavien seurassa.

koulu on syönyt taas paljon aikaa. eilen esseen palautettua tuntui epätodelliselta viettää vapaapäivää ajattelematta mitään kouluun liittyvää. peruttu luento tuli oikein positiivisena yllätyksenä, sillä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. ja kun kerta oli tapellut itsensä sängystä aikaisin ylös, oli koko päivä aikaa tehdä juuri sitä mitä huvittaa. vein janskun mun lempikahvilaan, jossa ahmittiin tunnelmaa (ja paljon sumppia) itseemme pari kolme tuntia. lähdin yksikseni pyöräilemään ympäri keskustaa ja löysin taas uusia maisemia, satamia, katuja, putiikkeja, kahviloita ja puutarhan. ruusutarha sai mut fiilistelemään ensimmäistä kertaa elämässäni ruusuja ja sai mun pienen sisäisen viherpeukalon heräämään. kävelin vain ruusutarhaa ympäriinsä ja ihastelin pastellinsävyisiä ruusuja. puutarhassa kansalaiset viettivät päiväänsä kahvin kera terassilla, kirja kourassa ruusutarhan läheisyydessä tai kävellen joen vartta ruskaa ihastellen. mä oon kyllä luonteeltani aikamoinen ihastelija. voin vain pyöräillessäni pysähtyä esim. jokaisen kahvilan pihaan, kurkkia sisään, ihastella terassikalusteita ja hokea jotain mämuutantännemoikkaa mielessäni. puhumattakaan siitä, kun spottaan jonkun mojovan näköalapaikan, sisäpihan tai puutarhan.

me ilmottauduttiin janskun kanssa snow run festiin hietaniemen rannalle helmikuussa. siellä on jättimäinen temppurata, yökerhovalaistus, musiikkia ja kaikkia esteitä, kiipeilyseiniä ja liukumäkiä! päätettiin pistää ranttaliksi ja ilmottauduttiin kilpasarjaan. tapahtumaa varten piti siis alkaa treenaamaan, etten pökertyisi kesken sen radan. mut tuntevat tietävät, että hyvä kun mä jaksan kilometriä pinkoa. jansku käski mut tänään lenkille ja juostiinkin sitten koko sen radan pituus 40 minuutissa. todella iso askel mulle. yksi maailman parhaista fiiliksistä on se, kun kehittyy jossain asiassa ja ylittää itsensä. lumijuoksu mä oon valmis! oon käynyt myös sen verran ahkeraan tossa mein salin tunneilla, että alan jo olemaan osa naapuruston pahamaineista mummojengiä.

navidad on ihana ja yhteiselo sujuu kuin tanssi. leivotaan yhdessä, nautitaan chileläistä oncea (aamiaismainen ruokahetki iltaseittemän aikaan), se kokkaa mulle perinteistä chileläistä ruokaa, käydään kaupungilla ja nauretaan. se pesee mulle sukkia ja syöttää lusikalla mulle hunajaa kun oon kipeä. hyvä fiilis. elämänkoulua täällä käyn. seitsemässä viikossa on tullut opittua kamalasti asioita ympäristöstä, arvoista, itsestä, kulttuurista, omista tulevaisuudensuunnitelmista ja elämästä yleensäkin. mä oon myös päivä päivältä onnellisempi valitsemastani vaihtokohteesta. taidan olla aikas peruuttamattomasti hullaantunut tähän kolkkaan.

Nörtti nuhassa

vihdoin saa hyvällä omatunnolla kirjoitella tänne. ensimmäinen kurssi taputeltu ja lopputentti palautettu. aika siisti fiilis. lupasin viedä itseni sushille, jos selviydyn kunnialla tästä kurssista. mä oon haaveillut sushista yli kuukauden, ja lähipäivinä taitaa vihdoin olla onerva kolkuttelemassa jonkun ravintolan ovea. oon muuten varma, että kyseinen ruoka aiheuttaa riippuvuutta! eräskin yö vain valvoin sängyssä miettien kaikkia niitä ihania kalamöykkyjä. kolme kokonaista päivää tuossa tuli aherrettua koulujuttujen parissa. voin kertoa, että kun aamupäivällä herätessäsi istutat itsesi pöydän ääreen ja nostat pepun vasta nukkumaanmenoajan lähestyessä, voi pakarat olla hieman hellänä. ei muutenkaan yhtään tervettä tää touhu, kun liikahtaa päivässä korkeintaan jääkaapille ja unohdat miltä raitis ilma tuntuu. kun kielen vaihtaa ruotsiksi, niin kummasti myös opiskeluun käyttämäsi aika kymmenkertaistuu. toisaalta parempaa kielikylpyä en kyllä keksi.

ensimmäisen kurssin aikana tuli vähän shokkina laurealaiselle tää yliopiston meininki. ekana päivänä läimästiin käteen paperipruju, jossa luki viiden viikon tehtävät, kirjallisuus ja deadlinet. mistään ei sen jälkeen muistutettu. mulle kävi vielä vähän köpelösti, sillä olin unohtanut, että meille on koskaan jaettukaan mitään prujua. elin sitten pari viikkoa siinä uskossa, että koulusta ei vaan tule yksinkertaisesti mitään läksyjä. havahduttuani todellisuuteen tuli sitten aika kova kiire ahmia kirjoja ja päästä oikeaan rytmiin. kulttuurishokki on kuitenkin selätetty ja alkaa pikkuhiljaa jopa ymmärtää koulun meiningistä jotain. oon kyllä ikävöinyt hävettävän paljon laureaa. haaveillut suomenkielisistä luennoista, projekteista ja raporttien kirjoittamisesta!? eikö olisi normaalimpaa haaveilla esim. omasta sängystä tai kotipoluista. täällä ei voi nimittäin pitää itsestäänselvyytenä, että ymmärtää edes luennon aiheen saatika ohjeistuksen johonkin tehtävään. oon haaveillut siitä, että vois jopa osallistua johonkin yhteiseen keskusteluun tai vastata johonkin kysymykseen. kaikkea sitä oppiikin arvostamaan täällä.

nyt saa onneksi nauttia yhden päivän siitä, ettei yksinkertaisesti ole mitään mitä päntätä. huomenna alkaa seuraava kurssi: mat i samhället. koko ryhmä vaihtuu. ensimmäisellä kurssilla oli sekä restonomiopiskelijoita että ravitsemustieteen opiskelijoita, ja suurimmalla osalla oli opinnot jo loppusuoralla. seuraavalla kurssilla onkin enimmäkseen 1. vuoden opiskelijoita, joista suurin osa ravitsemustieteen tyyppejä. hauskaa vaihtelua. hauskaa vaihtelua on myös opiskella ravitsemusta seuraavat 10 viikkoa, sillä sitä ei omassa koulussa tule luettua ollenkaan. hyväksiluettua näitä kursseja en varmastikaan saa, mutta nää taisi olla ainoat kurssit, mitkä passasi tähän väliin. just hyvä. voi niiden pakollisten kanssa sitten tapella suomessa.

lähemmäs kahden viikon aikana mä olen pelannut fudista mein mahtavassa mimmiliigassa, nautiskellut punaviiniä janskun kanssa ja joraillut baarissa mahtavimman sesilin kanssa. olen pyörräillyt menemään ympäri kaupunkia ja käynyt tutustumassa aivan jättimäiseen kuntosaliin ilmaiseksi. massiivinen tehdashalli, monta eri "huonetta" ja dj soittamassa. olen käynyt myös oman salin joogassa ja jumpissa. oon hengaillut opiskelijakylässä fiilistelemässä mein omaa mahtavaa japanilaista dj:tä ja tutustumassa uusiin ihmisiin. oon kolunnut kirppiksiä ja tehnyt hyviä löytöjä. viime lauantaina järjestettiin pihakirppis hagassa. niin hurjasti ihmisiä, tyylikkäitä myyjiä, muotiretkuja, pizzan kokoisia korvapuusteja, joita syötiin haarukalla ja veitsellä, orkesteri, kasvomaalauksia ja enemmän herkkuja ja houkutuksia kuin mille olen koskaan alistunut tunnin sisällä. nenän edessä paistetut vohvelit, päänkokoiset keksit ja mehukkaat marjapiiraat huusi mun nimeä. poikkesin moneen kahvilaan vain kahmiakseni sitä tunnelmaa. olen ihan myyty noille perinteisille, sympaattisille ja tunnelmallisille kahviloille. samaan aikaan niin nuorekkaita, mutta huokuvat kuitenkin semmoista turvallista ja lämpöistä mummolan tunnelmaa. mä voisin höpöttää hagasta, mukulakivistä, pikkuputiikista, jossa saa kerätä kauhalla sateenkaarenvärisiä helmiä pussukkaan, korvapuustipizzoista, niin tyylikkäistä lapsista ja kauniista ihmisistä vaikka kuinka. kadun varret oli koristeltu rosoisilla ja pastillinsävyisillä terassikalusteilla ja niin perheet, iäkkäämmät pariskunnat kuin nuoret ystäväseurueet nautiskelivat paahteesta hörppien maitokahvejaan. tämä lauantai sai koko kaupunginosan heräämään henkiin ja samalla tuntui, että matkasi aikakoneella kesän viimeiseen päivään.

seuraavana missiona on selättää flunssa, että pääsisi ulos. pakko haukkailla tuosta ikkunan raosta hieman ulkoilmaa, ettei pökerry tänne sisälle. mua ei ole kyllä tehty olemaan paikallaan neljän seinän sisällä. onneksi mun komeampi puolisko luovutti sen netflix -tunnukset mulle, niin eipähän pitäisi ainakaan lehvat loppua..!

meigän lukaalissa pään raapimista

jättikorvari! eikä muute maksa ku reilu viis ee wat?

voisin haluta työskennellä esim. täällä (kauhea kaipuu töihin muuten! voi että, jos sitä pääsis pyörättämään parit kauniit kahvit ja palvelemaan paria mummoa just nyt!)

Täydellinen perjantai

tämä perjantai ampaisi kyllä suoraan "lempparipäivä ruotsissa" -top-listan kärkeen. jansku kysyi eilen, lähtisinkö seuraavana päivänä pyöräilemään saaristoon. vastaukseksi se sai multa jotain väsynyttä muminaa, josta saattoi erottaa sanat opiskeleen, kirjastoon, pakko. tänään aamulla aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja päätin unohtaa suunnitelmat kirjastossa kököttämisestä. hypättiin pyörän satuloihin ja alettiin sunnistamaan merta kohti. matkalla muun muassa ihan pikkiriikkinen prinsessapinkinvärinen puutalo, jossa oli kauneushoitola, jäätävä ylämäki, jonka aikana olisin voinut esim. luovuttaa ja lukuisia taloja, joihin päätin jokaiseen muuttaa joku päivä. niin rauhallista ja kaunista seutua vain muutamien kilometrien päässä keskustasta. perillä satamassa ihasteltiin mastoja, täydellistä ilmaa ja saaristolaistunnelmaa. otettiin lautta brannö -nimiseen saareen. janskun sanoin taakse jäävät saaret näyttivät lelukaupungeilta. pastellinvärisiä puutaloja tönötti kukkuloilla vieri vieren, asukkaita matkalla kotiin ja kauppaan. brannössa ihailu jatkui. löydettiin syrjäinen poukama, jossa oli kunnon ranta laitureineen. hyppytornitkin löytyi. pulahdettiin veteen, ja niin teki mun kännykkäkin. hengenpelastussessioiden jälkeen otettiin kolmisteen aurinkoa ja kuivateltiin vehreällä nurmella. kyllä se luuri vielä toistaiseksi pelaa..! saa nähdä kauanko jaksaa sinnitellä nieltyään merivettä keuhkoihin. että oli muuten lämmin. uinnin jälkeen ei palellut märissä vetimissä lainkaan. tuona hetkenä mietin, että voisin yhtä hyvin istua nyt kirjastossa. kirjasto tuntui pimeältä ja kylmältä kellarilta nykyhetkeen verrattuna. kerta kaikkiaan täydellinen relaushetki (,jos unohdetaan kännykkäepisodi). enpäs olisi uskonut, että 20. syyskuuta uin meressä ja paistattelen rannalla auringossa.

pyöräiltiin saaren halki. ihan uskomaton luonto. toisinaan karua kalliota pienine pensaskasveineen, toisinaan vehreää metsää kapeine sorateineen, toisinaan laakeaa peltoa eläimineen ja saaren keskellä tietty pläntti rakennettua lelukaupunkia. asukkaat veteli pitkin maita semmosilla rennoilla mopoilla, jossa etupyörän päällä oli iso vanerilava, jossa kulki niin muksut kuin kauppakassitkin. ainiin, muutan myös kaikkiin noihin saarien asuntoihin sitten isona. lampaat määkyi, omenapuut notkui ja kirkko näytti liioteltuna maatilan vajalta. kaikki koko päivänä näkemäni oli vain yksinkertaisesti tosi kaunista. meri, rahtilaivat, puutarhat, baarin mainoskyltit, ihmisten hymy, auringon varjot sekä romanttiset postilaatikot. myöhemmin otettiin lautta takaisin mantereelle ja pohdittiin jo ratikan ottamista takaisin. mutta tietty me pyöräiltiin. kuusi tuntia tuo reissu kesti kokonaisuudessaan. ei voi muuta sanoa, kuin onneksi lähdin. tultiin meille ja käytiin salilla venyttelemässä, jonka jälkeen kokkasin uunilohta herkullisten lisukkeiden kera. saunottiin ja rentouduttiin rankan päivän jälkeen. nyt lötkötän sängyssä ja voin kertoa, että tää tyttö on täyttä sänkykamaa! aamulla olisi zumba, mutta mulla on pieni kutina, että mun lihakset haluaa muistuttaa mulle huomenna olemassaolostaan. päivällä mimmien kesken fudismatsi keskuspuistossa, moi taas lihakset.

pikainen katsaus muuhun viikkooni:

isovanhempien kanssa skypettämistä, joogaa ja jumppaa, herääminen koulujuttujen suhteen ja kirjojen hamstraaminen kirjastossa, törkeän hyvän kotiruoan kokkaamista ja itsensä yllättämistä omilla ruoanlaittotaidoilla. leipomista navidadin kanssa, kirjaseminaareja koulussa ja kehuja kurssikavereilta ruotsin kielen taidoista & seminaarissa ryhmälle esitetystä pohtivasta kysymyksestä! pieniä juttuja, mutta silti niitä ehkä isoimpia.