Täydellinen perjantai

tämä perjantai ampaisi kyllä suoraan "lempparipäivä ruotsissa" -top-listan kärkeen. jansku kysyi eilen, lähtisinkö seuraavana päivänä pyöräilemään saaristoon. vastaukseksi se sai multa jotain väsynyttä muminaa, josta saattoi erottaa sanat opiskeleen, kirjastoon, pakko. tänään aamulla aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja päätin unohtaa suunnitelmat kirjastossa kököttämisestä. hypättiin pyörän satuloihin ja alettiin sunnistamaan merta kohti. matkalla muun muassa ihan pikkiriikkinen prinsessapinkinvärinen puutalo, jossa oli kauneushoitola, jäätävä ylämäki, jonka aikana olisin voinut esim. luovuttaa ja lukuisia taloja, joihin päätin jokaiseen muuttaa joku päivä. niin rauhallista ja kaunista seutua vain muutamien kilometrien päässä keskustasta. perillä satamassa ihasteltiin mastoja, täydellistä ilmaa ja saaristolaistunnelmaa. otettiin lautta brannö -nimiseen saareen. janskun sanoin taakse jäävät saaret näyttivät lelukaupungeilta. pastellinvärisiä puutaloja tönötti kukkuloilla vieri vieren, asukkaita matkalla kotiin ja kauppaan. brannössa ihailu jatkui. löydettiin syrjäinen poukama, jossa oli kunnon ranta laitureineen. hyppytornitkin löytyi. pulahdettiin veteen, ja niin teki mun kännykkäkin. hengenpelastussessioiden jälkeen otettiin kolmisteen aurinkoa ja kuivateltiin vehreällä nurmella. kyllä se luuri vielä toistaiseksi pelaa..! saa nähdä kauanko jaksaa sinnitellä nieltyään merivettä keuhkoihin. että oli muuten lämmin. uinnin jälkeen ei palellut märissä vetimissä lainkaan. tuona hetkenä mietin, että voisin yhtä hyvin istua nyt kirjastossa. kirjasto tuntui pimeältä ja kylmältä kellarilta nykyhetkeen verrattuna. kerta kaikkiaan täydellinen relaushetki (,jos unohdetaan kännykkäepisodi). enpäs olisi uskonut, että 20. syyskuuta uin meressä ja paistattelen rannalla auringossa.

pyöräiltiin saaren halki. ihan uskomaton luonto. toisinaan karua kalliota pienine pensaskasveineen, toisinaan vehreää metsää kapeine sorateineen, toisinaan laakeaa peltoa eläimineen ja saaren keskellä tietty pläntti rakennettua lelukaupunkia. asukkaat veteli pitkin maita semmosilla rennoilla mopoilla, jossa etupyörän päällä oli iso vanerilava, jossa kulki niin muksut kuin kauppakassitkin. ainiin, muutan myös kaikkiin noihin saarien asuntoihin sitten isona. lampaat määkyi, omenapuut notkui ja kirkko näytti liioteltuna maatilan vajalta. kaikki koko päivänä näkemäni oli vain yksinkertaisesti tosi kaunista. meri, rahtilaivat, puutarhat, baarin mainoskyltit, ihmisten hymy, auringon varjot sekä romanttiset postilaatikot. myöhemmin otettiin lautta takaisin mantereelle ja pohdittiin jo ratikan ottamista takaisin. mutta tietty me pyöräiltiin. kuusi tuntia tuo reissu kesti kokonaisuudessaan. ei voi muuta sanoa, kuin onneksi lähdin. tultiin meille ja käytiin salilla venyttelemässä, jonka jälkeen kokkasin uunilohta herkullisten lisukkeiden kera. saunottiin ja rentouduttiin rankan päivän jälkeen. nyt lötkötän sängyssä ja voin kertoa, että tää tyttö on täyttä sänkykamaa! aamulla olisi zumba, mutta mulla on pieni kutina, että mun lihakset haluaa muistuttaa mulle huomenna olemassaolostaan. päivällä mimmien kesken fudismatsi keskuspuistossa, moi taas lihakset.

pikainen katsaus muuhun viikkooni:

isovanhempien kanssa skypettämistä, joogaa ja jumppaa, herääminen koulujuttujen suhteen ja kirjojen hamstraaminen kirjastossa, törkeän hyvän kotiruoan kokkaamista ja itsensä yllättämistä omilla ruoanlaittotaidoilla. leipomista navidadin kanssa, kirjaseminaareja koulussa ja kehuja kurssikavereilta ruotsin kielen taidoista & seminaarissa ryhmälle esitetystä pohtivasta kysymyksestä! pieniä juttuja, mutta silti niitä ehkä isoimpia.