Viikonlopun fiiliksiä

laiska sunnuntai ellie gouldingin ja bon iverin tahdissa. bon iverin minnesota on tainnut olla viime päivien kuunnelluin biisi. sopii jotenkin tämänhetkisiin fiiliksiin. aamuista jorailua ympäri asuntoa, hidas aamiainen sekä pihalla auringossa pötköttäminen. kolmatta vapaapäivää mennään. koulu ei ole vielä edes kunnolla alkanut. takana kaksi oikeata koulupäivää, jotka kestivät vain muutaman tunnin. leikittiin työhaastattelutilanteita ja keskusteltiin aiheesta. onko yliopistossa tämmöistä? enpäs tiennytkään. no, uskon että kohta se kaikki työmäärä, kirjapinot ja tehtävät rojahtaa päälle. tähänastiset hommat ei vaikuta ainakaan turhan haastavilta.

torstaista en muista oikein mitään. koulua, jonka jälkeen tehtiin herkkusalaatti hagassa. mitä loppupäivästä tapahtui? en muista. todennäköisesti laiskottelua kotona tai hagassa. perjantaina treffasin janskun keskustorilla, käytiin sybossa (eli alkossa) ja vinkut pakkaseen. tuona päivänä päätettiin ryhdistäytyä ja lähteä katsastamaan erään opiskelijakylän bbq -kekkereitä. terassi täynnä opiskelijoita, kaikki grillasi ja oli iloisia. mukavia ihmisiä ja rento meininki. lähdettiin konkkaronkalla myöhemmin keskustaan international welcome partyihin valanden -nimiseen yökerhoon. hyvä meininki ja kiva baari, jorailtiin porukalla ja semmottis.

lauantaina oli luvassa fuksiaiset. kahdelta silmät ristissä paikalle ja jakautumaan kymmenen hengen tiimeihin. kierreltiin rasteja ympäri kaupunkia, kuten suomessakin tavataan tehdä. ensimmäinen rasti oli kuitenkin niin järkyttävän huonosti organisoitu, että fiilis laski. tiimit pelasi vähän kuin beer pongia keskellä ostoskeskuksen vilkkainta käytävää, eikä vetäjät tiennyt itsekään kuka pelaa ketä vastaan ja mitä ylipäätään tapahtuu. odotettiin rastilla noin 15 min ennen kuin edes mitään alkoi tapahtua. seuraavakin rasti oli ostoskeskuksessa, miksi? ulkona paahtava helle ja me hikoillaan hektisissä ja täysissä ostoskeskuksissa, nyt palloilen ympäri mestaa etsien vastauksia kysymyksiin. no oli se ihan hauskaa, piti käydä muun muassa ottamassa valokuva kalakaupan omistajan kanssa ja selvittämässä kinkkiraflan annoksia. koko kierroksen aikana piti myös yrittää vaihtaa ohikulkijoilta kananmunaa johonkin parempaan, aivan kuten meidänkin fuksiaisissa. mein tiimissä oli mukavanoloista porukkaa, mutta mä en vaan ollut yhtään sosiaalisella päällä! olin niin väsynyt, etten osannut edes vastata mulle esitettyihin kysymyksiin. jos olisin ollut pirteä ja tajunnut maailmanmenosta jotakin, olisin voinut saada kivoja kavereita! paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. kulttuurieroja: täällä yksikään ihminen ei nauttinut alkoholia koko kierroksen aikana. suomessa juomat korkataan yleensä jo ennen kuin kierros alkaa. päätettiin kuitenkin janskun kanssa edustaa härmäläisiä ja korkata sidukat kierroksen loppuvaiheessa. odoteltiin tuloksia ja voittajia portailla puolisen tuntia ilman, että mitään tapahtui. lopulta nukahdin siihen portaille ja heräsin siihen, että jansku ehdotti syömistä. lähdettiin tortillojen metsästykseen. tuskin voitettiin kuitenkaan. hagassa ahmittiin yhteensä varmaan 10 tortillaa, vaikka jansku käski mun lopettaa laskemisen. myöhemmin kotosalla ei tarvinnut kovin kauaa unta odotella.

inkkarikesä saapui, wipii! göteborg on kyllä hujan kaunis kaupunki. tukholma on göteborgiin verrattuna harmaa betoniläjä. göteborg on iso, vilkas ja talot toisinaan kuin keksipaketteja. silti kaupungilla on jokin ihmeellinen tunnelma ja sielu. rauhallisuus, vehreys, aistikkuus sekä kauneus. katuja kävellessä olo on aina huoleton. stressi ei kuulu tähän kaupunkiin. airingonsäteet välkkyvät kapeissa joissa, raitiovaunut kirskuvat ja matelevat sinisinä pötköinä kuljettaen kaupunkilaisia arkisiin askareisiin. hymyileviä koiranomistajia, ystävällisiä kioskien neitejä ja tervehtiviä naapureita. keskustassa musiikkikoulun nuoria soittamassa kitaraa ja laulamassa ohikulkijoille, tuoreet opiskelijat tanssimassa keskusaukiolla musiikin tahtiin, liikennevalojen värisiä kanootteja lipumassa ohi peräkanaa ja nuoret hyppimässä veneestä jokeen.

oon sopeutunut tänne kummallisen vaivattomasti. kämppä tuntui muutaman päivän jälkeen kodilta ja kaupunki tutulta ja turvalliselta. koti-ikävää on jännä ajatella, sillä tavallaan tunnen sen, tavallaan en. en osaa selittää, mitä tunnen, mutta elän hetkessä. läheisiäni kannan mielessäni jokaiseen kollkaan täällä, mutta muuten mun on oltava tässä, ja nyt. elämä kuitenkin on aika hemmetin siisti lahja, joka pistää ihon kananlihalle.