Elämänkoulussa

viikko sitten mä heräsin kuolleista, vaihdoin yöppärit farmareihin ja suljin jopa netflixin varmaan ensimmäistä kertaa viikkoon. keskiviikkona vietettiin ihanan melissan synttäreitä, ilmestyin baariin ja jorailtiin lähes koko ilta. baari, yaki-da, on neljäkerroksinen vanha rakennus, jonka sisustusta tarkkaillessa tuntui, kuin olisi saapunut mummolaan. hypännyt ajassa taaksepäin vanhan ajan amerikkalaiseen saluunaan. astunut nykyaikaiseen coctail-baariin suurkaupungissa. joraillut hylätyn vanhan omakotitalon olohuoneessa kuviollisen maton päällä. sekä tullut eloisaan ja tunnelmalliseen ravintolaan jossain päin italiaa. pieni romanttinen parveke tupattu täyteen juhlijoita, pianosta rakennettu dj-koppi, lampunjalka oluthanana, kukkapöytiä kukkaruukkuineen, huonekaluja, baristoja, jykevät rappuset ja ylimmässä kerroksessa coctail-baari ja ravintola auki yömyöhään. valkopaitaiset ammattilaiset häärivät avokeittiössä asiakkaiden silmien alla, coctail-baarissa kaveriporukka istui pianon ääressä sitä pimputellen ja pienessä kahvilamaisessa lukunurkassa jokunen tyyppi pohtimassa maailmanmenoa. aivan mahtavaa housea ja nu-diskoa mummolan olkkarissa, jossa lenteli lasersäteitä pitkin huonetta. sanotaanko vaikka, että paikka ylitti odotukseni. rehelliset ruottalaiset jatkot ja aamun ensimmäisen ratikan odottelemista lämpösässä uusien tuttavien seurassa.

koulu on syönyt taas paljon aikaa. eilen esseen palautettua tuntui epätodelliselta viettää vapaapäivää ajattelematta mitään kouluun liittyvää. peruttu luento tuli oikein positiivisena yllätyksenä, sillä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. ja kun kerta oli tapellut itsensä sängystä aikaisin ylös, oli koko päivä aikaa tehdä juuri sitä mitä huvittaa. vein janskun mun lempikahvilaan, jossa ahmittiin tunnelmaa (ja paljon sumppia) itseemme pari kolme tuntia. lähdin yksikseni pyöräilemään ympäri keskustaa ja löysin taas uusia maisemia, satamia, katuja, putiikkeja, kahviloita ja puutarhan. ruusutarha sai mut fiilistelemään ensimmäistä kertaa elämässäni ruusuja ja sai mun pienen sisäisen viherpeukalon heräämään. kävelin vain ruusutarhaa ympäriinsä ja ihastelin pastellinsävyisiä ruusuja. puutarhassa kansalaiset viettivät päiväänsä kahvin kera terassilla, kirja kourassa ruusutarhan läheisyydessä tai kävellen joen vartta ruskaa ihastellen. mä oon kyllä luonteeltani aikamoinen ihastelija. voin vain pyöräillessäni pysähtyä esim. jokaisen kahvilan pihaan, kurkkia sisään, ihastella terassikalusteita ja hokea jotain mämuutantännemoikkaa mielessäni. puhumattakaan siitä, kun spottaan jonkun mojovan näköalapaikan, sisäpihan tai puutarhan.

me ilmottauduttiin janskun kanssa snow run festiin hietaniemen rannalle helmikuussa. siellä on jättimäinen temppurata, yökerhovalaistus, musiikkia ja kaikkia esteitä, kiipeilyseiniä ja liukumäkiä! päätettiin pistää ranttaliksi ja ilmottauduttiin kilpasarjaan. tapahtumaa varten piti siis alkaa treenaamaan, etten pökertyisi kesken sen radan. mut tuntevat tietävät, että hyvä kun mä jaksan kilometriä pinkoa. jansku käski mut tänään lenkille ja juostiinkin sitten koko sen radan pituus 40 minuutissa. todella iso askel mulle. yksi maailman parhaista fiiliksistä on se, kun kehittyy jossain asiassa ja ylittää itsensä. lumijuoksu mä oon valmis! oon käynyt myös sen verran ahkeraan tossa mein salin tunneilla, että alan jo olemaan osa naapuruston pahamaineista mummojengiä.

navidad on ihana ja yhteiselo sujuu kuin tanssi. leivotaan yhdessä, nautitaan chileläistä oncea (aamiaismainen ruokahetki iltaseittemän aikaan), se kokkaa mulle perinteistä chileläistä ruokaa, käydään kaupungilla ja nauretaan. se pesee mulle sukkia ja syöttää lusikalla mulle hunajaa kun oon kipeä. hyvä fiilis. elämänkoulua täällä käyn. seitsemässä viikossa on tullut opittua kamalasti asioita ympäristöstä, arvoista, itsestä, kulttuurista, omista tulevaisuudensuunnitelmista ja elämästä yleensäkin. mä oon myös päivä päivältä onnellisempi valitsemastani vaihtokohteesta. taidan olla aikas peruuttamattomasti hullaantunut tähän kolkkaan.